— Niin minäkin luulin, lisäsi Matti.
Musti vingahti tyytymättömästi, painaen samassa leukaansa lujemmasti Irkun polveen. Irkku makasi seljällään, kädet niskan alla, katse luotuna hiljaisia liekkejä kohti.
— Liisa…
— No mitä?
— Osaatko arvata erään asian?
— Ehkä.
— Arvaa sitte josko olen jouluna hyvä Kaarinalle.
— Tottapahan olet, eihän käy laatuun…
— Nyt arvasit väärin. En ole hyvä.
— Miksi?