— Mimmoista oli ahvenain majassa?
— Hyvin mukavaa.
Leikiksi käännettiin koko tapaus, jokaisella oli sukkeluuksia suun täydeltä. Feeti antoi minulle karamelleja ja tuumi että oli jo aika kiirehtiä kouluun… ei ollut enää kuin neljännestä vaille.
— Mutta hattuni, virkahdin minä äkkiä, suru ja surkeus, jos se meni viimeistä menoaan.
— Älä hätäile, tuolla Julie tulee, pyörittäen kädessään hattua.
Ja Julie tulikin seuralaisineen. Hän oli polvia myöten märkä, Jalka oli luiskahtanut hattua tavoitellessa, ja koskeen olisi pyllähtänyt koko mies, jollei olisi saanut pajupensaasta kiinni.
— Tiedätkö, se peijakas purjehti aina keskellä jokea, tuolla kosken niskalla vasta erhettyi suunniltaan ja sitte minä sen kaappasin.
— Sinun täytyy juosta kotiin muuttamaan yllesi.
— Niin täytyy… ja Julie läksi aika laukkaa kotiinsa.
Koulun lähelle tultuani erosin minä Paavon kanssa joukosta ja ilmoitin hänelle aineellisen tilani. Muistipa hän velkansa heti… ja harras oli maksamaan.