— Mutta minä olen ajatellut, että sinä naisit ja…
— Eihän minulla ole taloa.
— Ei olekaan, mutta sinulla on mieli naimaan ja… talon saat minulta eloneen, kaluneen.
— Entä sinä? Mitä aiot tehdä itsesi kanssa?
— No, minä rupeen takavaariksi… olen erinomaisen sopiva siihen.
— Sepä erinomainen tuuma.
— Näetsä, kun ei minulta kuitenkaan tule naitua, niin on vaara kädessä, että tämä Virran talo menee vieraalle. Kun se kerran on isän perintö, voisi se pysyä omalla suvulla, vai miten? Eikö ole järkevästi ajateltu?
— No, onhan se sitäkin. Mutta tuumimista se vielä kaipaa.
— Tietysti niin. Tuumitaan asia oikein pohjaa myöten ja sovitetaan sitte kohdalleen.
— Sovitetaan vaan… kyllä minä suostun, mutta viettelemään en rupee.