— Paljon kiitoksia.
Tiesin ettei tuo ollut mielittelyä, isäntäni oli siksi suoraluontoinen mies. Puhui aina sitä mitä ajatteli.
— Ja sanokaapa nyt, ennenkuin lähdette, varsinainen syy… se oli rouva, joka ilmaantui ovelle ja noin kysyi.
— Eihän sitä voi sanoa, kun ei ole… ei minulla ole mitään varsinaista syytä.
— Mitä varten sitte jätätte meidät?
— Hm, sitä en tosiaankaan voi sanoa.
— Olemmeko ehkä loukanneet teitä?
— Ei, rouva hyvä, ei minua ole kukaan loukannut.
— Ja kuitenkin erootte.
— Siksipä se nyt on käynyt.