Elli istui, hiukan hämillään ja arkana. Piirongilla käydä naksutti sievä kultakello ja seinällä oli alastoman naisen kuva.
— Teidän tulisi hoitaa kassaa ja palvella vieraita… olla kaikille iloinen ja kohtelias. Ei se ole vaikeata, kun tottuu. Paljoko pyydätte kuussa?
— Enhän minä vielä voi palkkaa vaatia, kun en edes tiedä jos kykenen.
— Kyllähän te nyt toimeen tulette. Saatte aluksi viisitoista markkaa kuussa ja tämän kamarin asuaksenne. Tyydyttekö?
— Tyydyn, Elli hiljaa vastasi.
— Elääkö isänne?
— Elää.
— Mikä mies hän on?
— … Kappelin lukkari.
— Vai niin.