— Odotitteko minua? virkkoi isäntä, tullen suoraan Ellin eteen.
— Odotin, että saavat kyökissä nukkua. Elli nousi seisomaan ja antoi kätensä.
— Sepä oli kauniisti tehty. Tiedättekö, minä matkalla aina ajattelin ja muistelin teitä. Isännän äänessä kuului selvästi, miten intohimojen vallassa hän oli.
Elli punastui eikä saanut sanaakaan suustaan.
— Kuule, Elli, virkkoi isäntä ja tarttui rohkeasti Elliä vyötäisten ympäri kiinni. Jos tahdot, on täällä kaikki omaasi. Tämä talo, rahat, kaikki mitä minulla on, on sinun… jos vaan tahdot…
— Mutta minäpä en tahdo.
Samassa Elli tempasi kellon nuorasta kiinni ja kilisti niin kovaa kuin jaksoi. Kilistystä seurasi vapaus.
— Sinä olet kavala, kuten kaikki naiset. Palvelustyttö ilmaantui samassa silmänräpäyksessä kynnykselle.
— Sytytä kynttilä, käski Elli, ja mene isännän edellä. Itse jäi hän myymälään odottamaan siksi, että tyttö palasi.
— Nyt menemme sulkemaan ovet ja sitte tulet minun luokseni maata.