— Vainenkin…
— Nyt kun pelto joutui auki, on sopiva tuoda ne.
— Niin on. Menköön siis Jussi huomenna.
Lammas ja pässi kuuluivat Klaaran myötäjäisiin. Syystä tai toisesta ne olivat jääneet tuomatta näihin asti. Minä en puolestani niistä välittänyt, lampaita kun oli vanhaltaan meillä kahta vaille neljäkymmentä, mutta Klaaran tähden.
Ja Jussi lähti seuraavana huomenisena matkaan, palaten jälleen illalla kotiin, rattailla kirjava lammas ja muhkea, mustasarvinen pässi. Klaara ja minä menimme häntä vastaan pihalle, autoimme elukoita rattailta alas ja opastimme niitä navettaa kohti, jonne toiset lampaat jo olivat ajetut.
— Eikö ole muhkea pari? kysyi Klaara, lampaan tanssittaessa häntä navetan edessä kelpo lailla.
— On, kaiken puolesta.
— Arvaapa mikä tämän nimi!
— Tiedäthän, Klaaraseni, ett'en ole vikkelä arvailemaan.
— Se on paha virhe. Tämän nimi on Ulrika Eleonoora.