Ajettuaan radan kolmeen kertaan ympäri, nousi Pekka seisomaan.
— Kolme ja puoli minuuttia, hyljätty, kuului taaskin lukkarin ääni.
Hurja tuli paloi Pekan silmissä. Hänen poskensa pullistuivat, huulet kuultivat valkoisena.
— Eikö myönnetä vielä yhtä kertaa… eikö myönnetä?
Hetkisen hiljaisuus.
— Ei myönnetä… se olisi hevoisrääkkäystä.
— Kyllä tämä vielä kestää, näettekös.
Pekka löi ilmaan piiskalla, Sukka sävähti ja hyppäsi lyhyen matkan eteenpäin. Silloin kuului yleisön seasta ilkkuva ääni:
— Hurrataan, pojat, Pyörän Pekalle.
Mahtava, voimakas hurraahuuto kuului samassa ja uudistui kolme kertaa.