Kirsti ryhtyi hätimmiten siivoomaan mökkiä. Siirti luudan kynnyksen alta syrjään, pyyhki lavitsaa ja peitti sängyn.
— Varhain isäntä on liikkeellä. Istukaa, vaikka täällä on kaikki niin huonossa siivossa.
— Ei koreus syödä kelpaa.
Jäykkälän isäntä istui lavitsalle, ryki siinä ja yritti puhella kylän kuulumisia, mutta niin laimeasti ja väkinäisesti, että puhe pian sammui. Kirstinkin kurkkuun tarttuivat sanat kiinni. Tuntui niin tukalalta ja rauhattomalta mielessä.
— Kirsti, sinulla on huono mies.
— On… huonohan tuo on.
— Oikein heittiö. Milloin se on viimeksi käynyt
— Kevätpuolella, ennen helluntaita.
— Antoiko edes viittä markkaa?
— Mitä vielä?… vai se nyt olisi antanut. Kellon otti seinältä, möi ja joi rahat.