— Ja sinä kärsit tuommoista.
— Kärsin… minkä sille voi?
Puhe taas sammui. Kirsti pyyhkieli iltasia perunanhituja pöydältä ja katseli arasti ympärilleen. Häntä niin pelotti ja tuskitti. Olemattomaksi olisi tahtonut tehdä itsensä.
— Siitä Painajan varsasta tulee käräjäjuttu…
Rykiminen katkaisi Jäykkälän isännän sanat. Hän katsoi Kirstiä hätäisesti ja toisti sanansa varmalla äänenpainolla.
— Eihän nyt vain, Kirsti epätoivoisesti vastasi.
— Tulee siitä. Minulle on sanottu, että Tuhkasen Maija näki sinut… kuului tulleen vastaasi.
— Tulihan se ja kysyi mistä olin löytänyt niin hyviä luudaksia.
— Muita todistajia, kuin sinä, ei löydy.
— Eihän noita kuulu löytyvän. Voi sentään, kun minun piti joutuman silloin luudaksia hakemaan.