— Severi, sano tarjomuksesi. Paljoko maksat osuutta noille toisille?
— Maksan Kristianille kolmetuhatta, Anna Sohville puolentoista… ja irtain on erittäin, vastasi Severi, Lampiniemen vanhempi, lyhyempi ja tanakkahartiaisempi poika.
Oltiin kotvanen vaiti. Holhoja pani uutta tupakkaa pesään ja silmäili navetanharjalle, jossa harakat kätisivät ja hääräilivät. Vihdoin sitte kysyi:
— No, mitä sanotte Severin tarjomukseen?
— On liian vähä, vastasi Kristian vakuuttavasti.
— On liian vähä, toisti Anna Sohvi, katsellen vuoroin mieheensä, vuoroin Kristianiin.
Sitte ruvettiin kiertämään Lampiniemen hintaa korkeammalle. Severi nytki vastaan, mutta nousi kuitenkin, kuten vipusimessa, hitaasti talon mukana ylös, nousi niin korkealle, että lupasi Kristianille neljätuhatta ja Anna Sohville kaksituhatta.
— Enempää en maksa, ei sitä taloonkaan tule taivaantuulesta kultaa ja hopeata.
— Ei tulekaan, myönsi holhoja, katsellen yhä navetan harjalla räkättäviä harakoita. Se isännän virka on semmoista, tiedetäänhän se… kun on kello kaulassa, on pää painossa.
Sanoja seurasi lyhyt aselepo. Sitte taas alkoi kalikan veto…