— Se on niin hirmuista, niin kamalaa.
— Jokohan tuo niin kamalaa on? Sanot vaan ett'et nähnyt muuta kuin varsan. Se tuli meidän kylvöheinään Painajan omalta pellolta ja meni sinne jälleen takaisin. Eikö totta?
— Kyllä… niin se juuri teki.
— Saat hyväntekijäisiksi kaksi karpiota rukiita ja ikäsi asua hyyryttä. Eikö riitä?
— Kyllä… mutta se on niin hirmuista, niin kamalaa.
— Eihän tuo nyt niin ole. Asialla on muukin puoli, kuin tuo kamala. Tiedät että Painajan Kustaa on leppymätön vihamieheni.
— Tietävät sen kaikki. Jäykkälän Kustaa ja Painajan Kustaa ovat ikänsä riidelleet… kaikista turhistakin.
— Nyt hän toivoo saavansa minut linnaan.
— Jumal' armahtakoon! Onko yhden varsan henki niin kallis?
— Hm, muuta mitään ei ole kysymyksessä, sillä, noita uhkauksia ei hän saa toteen… Kuule Kirsti, sinulle on tehty paljo vääryyttä. Sisaresi mies veijasi sinulta perintöosuuden, maailma laahasi kunniasi, miehesi on lyönyt ja rääkännyt sinua. Mitä varten sinun aina tarvitsee tehdä oikein, kun kaikki muut tekevät sinulle väärin. Mittaa kerrankin samalla mitalla takaisin. Kosta maailmalle. Saat kaksi karpiota rukiita ja ikäsi asua hyyryttä.