KOTIPOLUILTA IV
Kirj.
Emil Lassinen
Porvoossa, Werner Söderström, 1898.
SISÄLLYS:
Halla. Kaksi markkaa. Kesäinen kertomus. Lompakko. Kaksi hääiltaa. Tyhjää varjoa vain. Surman sijoilla. Taistelu ja voitto. Maailmankiertäjä. Heikkas-ukon romaani.
Halla.
Se oli Esteri nuorimman tytön eellimäinen, ja se oli semmoinen virmakka, hoikka ja lapsellinen. Moitittiin aina että hän nauroi liian paljo ja ajatteli liian vähä. Sellainen ominaisuus on monella tytöllä, niinkauan kuin nuoruuden kevät kestää, mutta sitte seuraa useinkin säälimätön halla, joka kylmettää juuria myöten kaikki lapsellisuudet, kaiken hentouden.
Niin kävi Esterinkin. Toimeentulo kotona oli niin tukalaa, se vaati yhtämittaista raatamista, väsymättömyyttä. Edistyminen oli sula mahdottomuus, pellot olivat siksi pienet, kiinnitysvelka siksi suuri. Kiitti Luojaa, että sai ulosteot ja velankorot vuosittain suoritetuksi ja että sai selvän leivän ravinnoksi. Tavaran kokoomisesta, vaurastumisesta ei puhettakaan.
Kun Esteri oli viidentoista vanha ja kun vanhimman jälkimäinenkin tytär jo oli joutunut miehelään, alkoivat isä ja äiti tuon tuostakin viittailla siihen suuntaan, että he mieluimmin jo luovuttaisivat talon hallinnon pojalle ja antautuisivat eläkkeelle. He olivat aikansa seisoneet etumaisina taistelijoina, ponnistelleet, hikoilleet, heillä oli oikeus jo hellittää, sillä uupumus alkoi tuntua luissa ja jäsenissä. Nuoremmat ja väkevämmät voimat olivat velvolliset astumaan heidän sijalleen olemassaolon taistelurintamaan. — Mutta tuon Esterin tähden tarvitsisi kestää vielä; jokunen vuosi, sanoi äiti… se on niin erilainen, niin ajattelematon ja arkatunteinen. Kun tulee miniä taloon, niin…