— Kyllä se kohta tulee. Ehk'eivät ole vielä lypsäneet.
— Jumala siunatkoon sinua, Kaisa, lausui sairas hiljaa, ja…
Ulkoa kuului samassa askeleita, ja Jukka tuli sisään lumisena ja hengästyneenä.
— Uh, minä kaaduin kinokseen myllyn lähellä, sanoi hän ja pudisteli lunta itsestään, mutta pulloa en särkenyt. Se oli aika kuperikeikka, jonka…
— Ylhäälläkö olitkin? Viivyit niin kauan, että minä luolin sinun menneen Herttalaan.
— Ylhäällä minä olin.
Jukka kaatoi maidon pataan. Kaisa nosti padan tulelle ja heitti pari suolan raetta sekaan. — Oliko Karu siellä kylläkin kopeana?
— Oli tavallisesti, mutta Klaus tuli vastaani pihalla ja kääntyi kanssani.
— Sitte ei ollut Karun hyvä kitistä. Ohuessa padassa kuumeni maito pian; syrjissä se jo rupesi kirputtelemaan.
— Pidä varas, tyttö paras, nauroi Jukka, ett'ei pääse kuohumaan kolhon yli.