— Voi varjelemaan, kuinka viisaita ja rikkaita olette!
— Te vihaatte tätäkin puuhaa, kuten kaikkea yleistä edistystä, omien etujenne tähden. Ei kukaan niin hävytön velkoja ole kuin te.
— Mitenkä niin? Milloin minä olen lentänyt kenenkään silmille liian aikaiseen? Odottanuthan minä aina olen.
— Niin olettekin, mutta entä korot ja korkojen korot? Moni sadan markan suuruinen velka on hätä kättä teidän kaapissanne kasvanut tuhanneksi markaksi. Mutta kohta loppuu teiltä sekin rahasuoni. Heti rahat saatuani maksan minäkin teille velkani, jota olette keloneet suureksi jos jollakin lailla. Ette suotta sanokaan meitä tarhapöllöiksi. Me olemme hikoilleet ja tehneet työtä, mutta te olette saaneet työmme hyödyn, kaiken hyvyyden. Nyt toki jo lakkaamme rikastuttamasta teitä ja lakkaammekin yksimielisesti. Nyt eivät ole ajat enää niinkuin oli ennen. Tarhapöllöt ymmärtävät jo muutakin, kuin kantaa rahaa teille. Jonakuna päivänä vievät he vielä teiltä koreasti leivän suustanne. Ette tiedä kuinka vihattu olette.
— Te raukat ette vihallanne minulle mitään voi. Sinäkin nyt ylvästelet, kun on rahoja tulossa, mutta pian ne menevät kädestäsi. Kyllä sitte taas tulet nöyränä miehenä…
— Valhe, niin pitkä valhe, kuin meiltä tänne teille.
Eläen ahtaassa näköpiirissä ei kauppias voinut käsittää, miten kylän isännät kykenisivät viemään häneltä leivän suusta. Että he sen mielellään tekisivät, sen hän kyllä uskoi, mutta millä keinoin sen voisivat tehdä, oli hänen mahdoton ymmärtää.
— Myrkyttää minua eivät tohdi ja kauppaoikeuksiani eivät saa millään pois, tuumasi hän itsekseen. Hurjassa vihassaan vaan uhkailevat ja pelottelevat.
Kuitenkin vaikutti uhkaus kauppiaassa salaista pelkoa ja levottomuutta. Monena yönä pakeni uni silmistä, ja kasvojen kavalat rypyt painuivat syvälle muutamassa vuorokaudessa. Urkkijoita käyttämällä hänen vihdoin onnistui päästä uhkauksen perille. Se olikin tosi ja pahinta laatua, sillä kylään hommattiin yhtiön kauppaa. Puuhan etupäässä oli Kaaren isäntä ja Herttalan Helma. Kaksi kokoustakin oli jo salaa pidetty, ja tärkeimmistä kohdista oli jo sovittu. Liike alotettaisiin viidentuhannen markan pääomalla, ja osakkeiden hinta oli määrätty kymmeneksi markaksi. Liikkeen hoitajaksi oli ehdoteltu Klaun Kaisua, ja johtokuntaan oli valittu Kaaren isäntä, Herttalan Helma, ynnä kylän muut etevät isännät.
— Se keino niiltä piruilta vielä puuttui, sanoi kauppias. Kaikkia muita ovat jo kokeneet. Mutta minäpä tiedän, mitä teen. Minä ostan kolmesataa osaketta, niin saan vallan käsiini.