— Jonkun meistä täytyy ensin mennä herättämään kauppias ylös, tuumaili Kaaren isäntä. Kuka menee?
Paljaita kieltäviä vastauksia kuului. Anna vihdoin sanoi:
— Menköön Jukka.
— Kyllä minä menen. Jukka lähti kiireesti käymään.
Pihalle tultuaan näki hän rouvan kamarissa valkean. Uutimet olivat huolimattomasti lasketut alas, joten ulos näkyi vallan hyvästi suurin osa huonetta. Rouva istui pöydän ääressä sikaari kädessä ja pullo edessä, ja kauppias käveli kiivain askelin edes ja takaisin. Milloin hän pysähtyi rouvan eteen, kuului riitaisia sanoja molempain suusta.
Ikkunan taakse ehdittyään löi Jukka hiljaa lasiin.
— Kuka siellä? kuului tyyni ääni, ja kauppiaan laihat kasvot ilmaantuivat uutimen viereen.
— Älkää peljästykö, minä olen Miekkosen Jukka. Tulkaa pian ulos,
Franssin laita ei ole nyt hyvin.
Silmänräpäyksen kuluttua seisoi kauppias Jukan edessä. Rouva tuli pian jäljessä, ja hän oli sika humalassa. Vedellen sikaarista savuja sanoi hän Jukalle:
— Vastako sinä naineena miehenä yökengässä kuljet? Kerran sinä jo Franssin niskaan lensit, mutta Jumala armahda, jos toisen kerran vielä olet niin tehnyt, puhkaisen minä silmät päästäsi.