Kiltti tyttö huomasikin petoksen ja rupesi itkemään äidin perään. Jukka, joka oli liiaksi hellinyt tyttöään, alkoi viettelemään sitä makuulle. Ensin se ei onnistunut, sillä Kaisu vain kiukutteli, vaikka olikin vallan väsyksissä, ja itki ääneensä. Klaus koetti torua, mutta ei sekään auttanut.
— Ei pahalla mitään aikaan saada, sanoi Jukka, joka vihasi vitsaa ja kaikkea kuritusta — onneksi oli Kaisu siinä asiassa toista mieltä — mutta hyvällä saadaan. Paha äiti meni kylään.
— Ei äiti ole paha, riiteli tyttö.
— Onhan, kun antaa vitsaa isän kiltille tytölle. — Vaikka.
— No ei olekaan äiti paha. Ja Kaisukin on kiltti.
— Eipäs ole. Kaisu tahtoo kylään.
— Huomenna mennään yhdessä, isä itse vie. Mutta nyt isän kiltti tyttö panee maata. Mörkö ei saa tulla kehtoon, mutta Lauri saa tulla. Eikös saakin?
— Saa Lauri tulla.
Väsynyt lapsi antoi nostaa itsensä kehtoon. Anni teki toiseenkin päähän sijan, johon asetti pojan nukkumaan, itse jäi viereen istumaan.
— Kas niin. Mummo tuutii Lauria, ja isä kilttiä Kaisua. Pannaan silmät kiinni ja nukutaan pian.