— Eikö tanssita purpuria? Franssi tervehti Annaa niin sydämellisesti ja vapaasti kuin omaa sisartaan.
— Kernaasti minä. Anna jäi seisomaan Franssin rinnalle, eikä hänellä ollut voimaa vetää kättään pois.
Franssin loistava menestys oli kehotuksena Oskarille. Hän hetimmiten silmäili tyttöparvea, mutta Kaisan vertaista kukoistavaa neitoa ei silmä tavannut; sievimmätkin näyttivät häneen verrattuina puolikuntaisilta.
— Minä tanssin sinua vastaan Kaisan kanssa. Oskarin ääni kuului yli tuvan ja hän tuli Kaisan eteen.
Oivempaa tilaisuutta kostaa kielikelloille ei voinut Kaisalle tulla.
Nauraa helähyttäen vastasi hän:
— Minä tanssin tämän purpurin Herttalan isäntärengin kanssa.
Jukan katse oli odottavaisesti kiintynyt Kaisaan. Kuultuaan eittävän vastauksen kuiskasi hän Heikille:
— Hae tyttö ja mene kiusallakin Franssia vastaan.
— Sen minä teen.
Mutta Oskari ei ollut keinoton. Ennenkuin Heikki ehti nousta istumastakaan, oli hän jo umpimähkään ottanut tytön ja asettunut Franssia vastaan. Kun Heikki sen näki, jäi hän purpurista kokonaan pois.