Sysäys muuten ehkä sattui sopivaan aikaan, jolloin poika jo oli kypsä tekemään käännöksen. Ehkäpä pään kallistelemiset ja muut ilkeät elkeet alkoivat vähitellen menettää entisen makean makunsa, ja kun hän sitte paiskattiin äkkiä suruun ja ahdistukseen, heräsi hän jonakin kauniina aamuna aivan toisena poikana.

Seuraavana syksynä istui hänen pulpetissaan joku muu poika. Mutta minä näin vuosikauden Lillin kasvot ja hänen rinnallaan Imun hienon hipiän. Minä hymyilin niille ja muutamille muillekin muistoilleni…

NYYRI

Raukan näköinen, kumarainen, matalainen, pieniluinen ja tirrisilmäinen, mutta vastaili kysymyksiin rohkeasti.

— Miten vanha olet?

— Kahdentoista.

Vartalo muistutti kahdeksanvuotiasta.

— Millä luokalla olit kaupungin kansakoulussa?

— Toisella.

Kasvojen ilmeet ja äänen sointu tekivät minuun iloisen vaikutuksen.