Narri, oli Aape vähällä lausua.
Kun ei hän voinut sietää Antti Kuhaa, siirtyi hän keulaan, jossa asettui istumaan lastitavaroiden sekaan. Muutenkaan ei laivassa löytynyt ainoatakaan tunnettua, jonka henkilö olisi kyennyt särkemään hänen suhdettaan omaan itseensä. Kaikki olivat tusinasieluja, kyvyttömiä, pontta ja tarmoa vailla, ja moni oikein huokui tuhmuutta ja lyhytnokkaisuutta.
— Osaat olla melko häijy.
Sisko asettui istumaan jollekin laatikolle.
— Johtunee kai siitä, kun en ole rakastunut.
Lyhyt vaitiolo.
— Minä en enää palaa.
— Niinkö? keskeytti Aape.
— Niin, minä en kestä, näes. Kaikella on rajansa. Et usko mitä olen kokenut. Ennen vaikka lattianpesua kuin…
Sisko nauroi, mutta hänen äänessään kuului luja sointu.