Mutta he eivät missään voineet huomata tulen kajastusta, joka vasta muutama tunti sitten niin kirkkain liekin oli loimunnut taivaalla.
Intiaanit, joiden leiripaikka oli ainakin kymmenen (Englannin) penikulmaa etelämpänä, olivat huomannet kajastuksen, ja kun ei huolittu tehdä kokonaista päivänmatkaa takaisin, olivat he luonnollisesti heti lähettäneet kaksi vakoilijaa, jotka heidän parasten ratsujen selässä kiidättivät yli aavikon siihen suuntaan, josta kajastus näkyi. Mutta pian alkoi tämä heiketä ja oli kohta aivan tykkänään kadonnut.
Se oli arvoitus, jota eivät nuo kaksi intiaania voineet ratkaista.
Metsästäjät ja muut aavikoilla liikkuvat matkueet olivat aina niin varovaisia, etteivät he koskaan tehneet sen tapaista hurjasti loimuavaa, taivaalle pyrkivää tulta, jonka voi päivälläkin eroittaa.
Mutta jos sen virittäjät olivat matkailijoita tahi uudisasukkaita miten oli selitettävissä, että tuli niin tavattoman äkkiä sammui, niin ettei voinut huomata pienintäkään kajastusta synkällä taivaanrannalla?
Se oli pulmallinen arvoitus!
Turhaan nousivat he seisoalleen hevostensa selkään eroittaakseen jotain tältä korkeammalta paikalta, turhaan tähystelivät he kissan silmillään.
Turhaan!
Tuliko heidän nyt palata takaisin voimatta ilmaista syytä tulenkajastukseen väittäen etteivät he voineet huomata mistä se oli alkunsa saanut.
Ei, se oli mahdotonta!