Molemmat metsästäjät ottivat kumpikin uudisasukkaansa taaksensa ja ajoivat täyttä karkua leiriin.
Muutamin sanoin kerrottiin, mitä oli tapahtunut ja Karhuntappajan neuvosta laittauduttiin matkalle valmiiksi. Puoli tuntia myöhemmin oltiin jo matkalla. Karhuntappaja kehoitti pyrkimään lähimpänä olevaan Fort Hawkins nimiseen linnoitukseen, joka oli noin kolmen päivämatkan päässä lounaaseen päin. Karavaanille oli nimittäin edullisempaa tehdä kahden päivän kierros kuin suoraa päätä joutua siouxien käsiin.
Myöskin ryhdyttiin kaikkiin tarpeellisiin varokeinoihin siltä varalta, että intiaanit ensimmäisten aamutuulien kuluessa hyökkäisivät heidän kimppuunsa.
Reippaasti marssivat he nyt useampia tunteja eteenpäin.
Kotkansilmä seurasi karavaania; Karhuntappaja sekä Nopsajalkainen hirvi ja ne kaksi uudisasukasta, jotka yöllä olivat retkeilyllä olleet, jäivät leiripaikalle.
Molemmat metsänkulkijat nousivat intiaaneilta otettujen hevosten selkään.
Aminko kohosi yhä korkeammalle ja paistoi nyt keskitaivaalta.
Karavaani seisahtui nyt levätäkseen jonkun verran, mutta, ennenkaikkea antaakseen vetojuhdille vähän tilaisuutta lepoon ja virkistymiseen.
Tuskin olivat he kumminkaan levähtäneet puoli tuntia, ennenkun
Nopsajalkainen hirvi ja toinen uudisasukas ajaa karahuttivat leiriin.
Kauhu ja pelästyä valtasi kaikki.