Vuorenlaella varustettauduttiin pitkällistä piiritystä kestämään.
Muonatavarat, jotka heillä oli muassaan, voivat korkeintaan riittää viikon päivät, mutta vuorella oli metsänriistaa joka teki vangeille — sillä vankeja he nyt olivat sanan oikeassa merkityksessä — mahdolliseksi pitää puoliaan muutamia päiviä kauvemman aikaa.
Uudisasukkaat eivät voineet otaksua, että intiaanit jäisivät niin kaavaksi aikaa piirittämään töin tuskin valloitettavaa kalliota. Heidän mielestään oli pikemmin luultavaa, että nämät huomatessaan sen mahdottomuuden läksisivät tiehensä.
Mutta tässäkin kohden erehtyivät uudisasukkaat.
Intiaanit, joista ainakin kuusi miestä oli kaatunut rynnäkössä ja joitten ruumiit nyt peittivät tappotantereen, olivat peräytyneet, jatkaakseen vaan piiritystä.
Mikä sen oikeutti? Mikä oli syynä siihen, että he jäivät?
Karhuntappaja huomasi sangen pian syyn heidän hurjaan kiljuntaan.
Kotkansilmän tarkan luodin lävistämänä oli eräs intiaanien päälliköistä, jonka metsästäjä luuli eroittavansa ryntäävien joukossa, kaatunut ja hänen ruumiinsa makasi nyt rinteellä rikkiammutuin pääkalloin.
Metsästäjät oivalsivat heti laukauksen seuraukset.
Päällikkö oli kaatunut ja se vaati veristä kostoa.