Liehuva höyhensulkakoriste päälaella viimeisti hänen sotapukunsa, niin ettei häntä tuskin voinut intiaanista eroittaa.
Verkalleen hiipi hän nyt kohti paalua, johon hänen toverinsa yhä edelleen oli sidottuna. Kaksi intiaania seisoi vahdissa hänen edessään ja katsoivat mietteisiinsä vaipuneina aavikolle päin. Tulet olivat kauvempana heistä ja olivat jo sammumaisillaan, niin että intiaanit ja heidän uhrinsa olivat melkein puolipimeässä.
Maata myöten ryömien läheni Karhuntappaja takaapäin paalua. Molemman vahdin katseet olivat päinvastaiseen suuntaan.
Tämä oli hyvin edullinen seikka Karhuntappajalle, joka yks' kaks' leikkasi vangin jalkasiteet poikki. Tämä ei tosin voinut liikahtaa eikä nähdä pelastajaansa, mutta ymmärsi heti, miten asianlaita oli.
Piiloutuen paalun ja vangin varjoon nousi Karhuntappaja pystyyn ja leikkasi poikki kaikki siteet ja työnsi veitsen ystävänsä käteen.
Kului muutamia minuutteja, ennenkun veri alkoi virrata Nopsajalkaisen hirven suonissa, mutta sitten hyökkäsivät molemmat metsänkulkijat aimo hyppäyksessä vahtien kimppuun ja ennenkun nämät oivalsivat, mikä oli tekeillä ja ennenkun he edes olivat ehtineet ääntä päästää olivat metsästäjien veitset kahvaa myöten uponneet heidän rintaansa.
Hengettöminä luuhistuivat he maahan.
Molemmat ystävykset eivät vitkastelleet.
Laajalti kiertäen kiiruhtivat he nyt sille leirin kulmalle, missä hevoset kävivät laitumella.
Pian olivat he vähällä vaivalla ottaneet kiini kaksi hevosta ja ajoivat kohta sen jälkeen täyttä laukkaa ulos aavikolle päin.