"Tehän olette tehneet valkean semmoisen, että sen heijastus tällä tasangolla näkyy kahdenkymmenen penikulman laajuudelle, ikäänkuin jos olisitte tahtoneet huomauttaa näille roistoille, että täällä oli runsasta saalista saatavissa", sanoi Kotkansilmä silmäillen härkiä ja hevosia.
"Niin, siouxit ovat lähteneet etelään. He ovat leiriytyneet tuonne joen poukamaan eivätkä ole niin pitkän matkan päässä, etteivät olisi huomanneet tulen kajastusta."
"On ainoastaan yksi mahdollisuus olemassa, se nimittäin, etteivät nuo rosvot epävarman asian takia käänny takaisin, koska ainakin muutama päivä voisi menne heiltä hukkaan."
"Mutta jos he saavat tietää mikä varma saalis heitä täällä odottaa, niin tulevat he, se on yhtä varmaa kuin että kaksi kertaa kaksi on neljä. Ja sentähden lähettävät he heti vakoilijoita tiedustelemaan tulenkajastuksen syytä."
Karhuntappaja valikoi uudisasukasten joukosta itselleen kaksi tottunutta pyssymiestä ja läksi heidän seuraamana leiristä, johon Kotkansilmä jäi varustuspuuhien tekoon siltä varalta, että heidän kimppuunsa vielä samana yönä hyökättäisiin, asia, joka ei suinkaan ollut mahdoton.
Neljä kyttää hiipi varovaisesti pensaikon kautta, kunnes tulivat eräälle kummulle, joka näytti olevan noin yhden Englannin penikulman päässä leiristä.
Tämä oli seudun melkein ainoa korkeampi paikka, ja jos siouxit todellakin olivat lähettäneet vakoilijoita, niin nämät, joilla ei ollut minkäänlaisia jälkiä seurattavina, vaan ainoastaan tulenkajastus, jonka mukaan he voivat kulkea, varmaankin nousisivat kukkulalle voidakseen sieltä käsin seutua silmäillä, niin tuumi vanha metsästäjä.
Olihan tuli, joka tähän saakka oli heille ilmaissut matkan suunnan, äkisti sammunut, jonka tähden sen tai niitten vakoilijain, jotka siouxit olivat lähettäneet, täytyi nousta ylemmälle paikalle voidakseen paremmin nähdä ympäröivän seudun.
Eräällä kummun penkereellä oli monta sataa kuihtunutta petäjää, jotka pensaineen ja köynnöksineen muodostivat läpipääsemättömän tiheikön. Tämän penkereen reunalle asettuivat nuot neljä miestä tiheän pensaan taakse.
Aika kului mutta hitaasti kuni ijankaikkisuus.