Mi lause?
Paimen.
Lapsest' että taaton surma sukeais.
Oidipus.
Mut miksi tälle miehelle sa annoit sen?
Paimen.
Ah, säälistä, oi valtias, hän että veis sen omaan kotihinsa, seutuun kaukaiseen. Niin säästyi surkeutehen sanomattomaan se lapsi. Sillä jos se liet, joks sanoo hän, niin totisesti olet koitosyntyinen.
Oidipus.
Voi mua, voi, nyt kaikki salat selviää!
Nyt viime kertaa sinut nään, oi aurinko!
Ma tiedän: kirottuna synnyin, sukesin
isäni surmaks, avioksi äitini.
Kuningas rientää palatsiin. Nyt ovat suomukset pudonneet koorinkin silmiltä, ja siinä laulussa, jonka se nyt virittää, yhtyvät Oidipuksen kohtalon herättämään kauhuun ihmetys ja pelko ihmiskohtalon edessä. Ihminen ei ole mitään, onni on tyhjä harha vain. Kuka oli suurempi kuin Oidipus? Loistoon hän pääsi, valtaan ja kunniaan; kaupungin hän pelasti, turva kuolemaa vastaan hän oli maalle. Mutta kenen nimellä on nyt hirmuisempi kaiku, kuka kärsii syvemmin kuin hän? Ah, jospa koori ei olisi koskaan tavannut häntä! Hänen kauttaan se virkosi elämään, mutta hänen kauttaan on taas pimeys peittänyt sen silmät.