Jacquesia huvitti tämä juttu kovasti. Entinen ravintolanpalvelijatar, Ducloux, jonka Misard oli ottanut pitämään huolta veräjästä, oli nähnyt hänen etsivän nurkista jotakin ja ymmärsi pian hänen etsivän vaimovainajansa piilottamia rahoja. Hän oli silloin saanut oivallisen aatteen saadakseen hänet tulemaan kanssansa naimisiin. Puolinaisilla viittauksilla ja hymyilyillä hän näet antoi hänen ymmärtää, että hän oli saanut niistä selvän. Aluksi ei paljon puuttunut, ett'ei hän vääntänyt häneltä niskoja nurin, mutta kun hän tuli ajatelleeksi, että jos hän ottaisi hänet hengiltä kuten tuon toisen, ennen kun olisi saanut nuo tuhannen frangia, niin ei hän nytkään niitä saisi, tuli hän hyvin huomaavaiseksi ja ystävälliseksi. Mutta eukko pysytti hänet etäällä: ei, ei, vasta kun he olisivat naimisissa, saisi hän kaikki tyynni, sekä hänet että myös rahat. Mutta kun hän oli nainut hänet, teki hän hänestä pilaa ja sanoi, että hän oli pässinpää, uskoessaan kaikki, mitä hänelle syötettiin. Mutta koomillista oli, että eukkoon itseensäkin tarttui hänen rahakuumeensa ja nykyään etsi hän aivan yhtä raivoisasti kuin mieskin. Oh, he saisivat kyllä jonakin kauniina päivänä selon noista saavuttamattomista tuhannesta frangista, nyt kun heitä oli kaksi etsimässä. He hakivat hakemistansa.
— No, ettekö vieläkään ole löytänyt mitään? kysyi Jacques ivaten.
Eikö Ducloux auta teitä?
Misard tuijotti häneen ja sanoi vihdoin:
— Te tiedätte missä rahat ovat, sanokaa se minulle.
Mutta veturinkuljettaja suuttui.
— Minä en tiedä mitään, Phasie täti ei ole antanut niitä minulle: ette kai aikone syyttää minua varkaudesta?
— Niin, se on kyllä totta, ett'ei hän ole teille antanut mitään. Sanokaa minulle, tiedättekö missä ne ovat? Näettehän, että minä voin tulla siitä sairaaksi.
— Antakaa minun olla rauhassa! Varokaa, ett'en minä puhu liikoja…
Etsikääpä suolasalkkarista, eivätkö ne ole siellä.
Kalpeana ja palavin silmin katsoi Misard edelleenkin häneen. Hän sai ikäänkuin äkillisen mielijohteen.
— Suolasalkkarista! Niin, se on totta. Laatikon alla on piilopaikka, josta en ole etsinyt.