Äkkiä sai Etienne hämmästyksekseen nähdä Rasseneurin ja Suvarinin, jotka astuivat saliin. Leski poistui jättäen heidät kolmen kesken Etiennen huudahtaessa:
— Kas, tekin jo tulette!
Suvarin tuli pelkästä uteliaisuudesta. Hän teki työtä öisin
Voreux'issa, koska koneenkäyttäjät eivät olleet yhtyneet lakkoon.
— Pluchart ei ole vielä tullut, minä olen niin levoton, lausui
Etienne.
Kapakoitsija katsoi sivulle ja mutisi hampaittensa välistä:
— Sitä en ihmettelekään.
— Kuinka?
— Jos tahdot tietää, lausui Rasseneur katsoen nyt suoraan Etienneä silmiin, — niin olen minäkin kirjoittanut hänelle ja pyytänyt ettei hän tulisi. Niin, sillä minun mielestäni pitäisi meidän hoitaa itse asiamme pyytämättä sivullisten apua.
Etienne kuohahti. Vavisten raivosta ei hän saanut muuta sanotuksi kuin:
— Sinä, sinäkö sen teit! Sinä teit sen!