Toisten ihmetellessä hän väitti:
— On, aivan varmaan, koska näin eilen hänet kävelemässä lapsensa kanssa… Kai hänellä on se jossakin kaupungilla piilossa.
Pari päivää sen jälkeen Marguerite tullessaan päivälliseltä tiesi kertoa toisen uutisen:
— Kaikkea sitä pitää nähdäkin! Tappuratukan sulhanen kävi täällä. Ajatelkaa, työmies, niin, likainen keltatukkainen työmies, joka odotti häntä ikkunan takana.
Nyt kaikki tiesivät sen. Denisellä oli työmies sulhasena ja lapsi kätkössä jossakin tavaratalon läheisyydessä. Nyt hän ei enää saanut pistosanoilta ja viittauksilta pienintäkään rauhaa ja kun hänelle ensi kerran selveni, mitä ne tarkoittivat, hän kävi aivan kalpeaksi. Se oli häpeällistä. Denise tahtoi puolustautua ja selitti:
— Veljiänihän ne ovat.
Clara sanoi ivallisella äänellä:
— Veljiä! Vielä mitä!
Aurélie rouvan täytyi ruveta välittäjäksi:
— Olkaa hiljaa. Parempi on, että käytätte aikanne noiden hintalappujen vaihtamiseen… Saahan neiti Baudu talon ulkopuolella käyttäytyä mielensä mukaan, kunhan tekee edes jotakin työtä täällä.