— Voi noita konnia! Bourras mutisi. — Eivät antaisi edes viedä häntä pois.
Hänen sanansa tarkoittivat ruumisvaunuja, jotka vihdoinkin olivat tulossa, mutta jotka tungoksessa olivat törmänneet Aarreaitan kirkaspintaisiin tavaravaunuihin. Vanha kauppias heitti tuuheiden kulmiensa alta Deniseen tuikean katseen.
Hitaasti surusaatto lähti liikkeelle vesilätäkköjen poikki. Kun valkealla verhoiltu ruumisarkku kulki Gaillonin aukion poikki, saattajien silmät kääntyivät vielä kerran tavaratalon ikkunoita kohti, joista kaksi myyjätärtä katsoi kadulle hyvillään ohjelmanumerosta. Baudu seurasi ruumisvaunuja raskaasti astuen. Hän oli kieltäytynyt, kun Jean, joka kulki hänen vieressään, oli tarjonnut hänelle käsivartensa. Viimeisenä saatossa tulivat kolmet suruvaunut. Kun jouduttiin Neuve-des-Petits-Champs'inkadulle, riensi Robineau kalpeana ja vanhenneena yhtyäkseen kulkueeseen.
Saint-Rochinkadulla oli paljon naisia odottamassa, kaupunginosan pikkukauppojen omistajattaria, jotka olivat pelänneet tungosta vainajan kodin edustalla. Mielenosoitus alkoi herättää huomiota. Kun hautajaismenot oli suoritettu Saint-Honorén kirkossa, miehet seurasivat ruumista kävellen, vaikka matka oli pitkä kirkolta Montmartren hautausmaalle. Täytyi palata Saint-Rochinkatua pitkin ja vielä kerran kulkea Naisten Aarreaitan ohitse. Genevièven ruumista kuljetettiin juhlasaatossa tavaratalon ympäri, niinkuin kapinan aikana ensimmäistä luodin kaatamaa uhria. Aarreaitan ovella liehui punaisia flanellikankaita kuin lippuja ilmassa, ja mattojen näyttely tarjosi silmälle verisiä ruusu- ja pionimalleja.
Denise oli noussut vaunuihin, sillä räikeiden vastakohtien herättämä tuskainen epäilys kävi hänelle niin sietämättömäksi, ettei hän jaksanut kävellä. Saaton oli täytynyt pysähtyä Dix-Décembrenkadulle uuden julkisivun liikennettä häiritsevien rakennustelineiden eteen, ja Denise huomasi Bourras'n, joka oli jäänyt jälkeen ja laahasi jäykkää jalkaansa aivan vaunujen perässä. Vanhus olisi tuskin koskaan päässyt hautausmaalle asti, jollei hän olisi huomannut Deniseä ja noussut vaunuihin joissa tämä oli yksin.
— Nuo onnettomat polvet ovat minulle kiusana, kuiskasi hän. — Älkää siirtykö noin syrjään!… Enhän minä teitä vihaa!
Hänen karkeapintainen ystävyytensä oli sama kuin ennenkin. Hän pauhasi ja sadatteli ja väitti, että Baudu oli lujatekoinen mies, kun vielä jaksoi tällaisia iskuja saatuaan kävelläkin. Oli lähdetty jälleen liikkeelle, ja Denise näki ikkunasta Baudun joka yhä raskaasti astuen ohjasi ruumisvaunujen takana saaton hidasta ja hankalaa kulkua. Sitten hän painautui nurkkaansa ja kuunteli vaunujen yksitoikkoisesti tuuditellessa vanhan sateenvarjokauppiaan loppumatonta lavertelua.
— Poliisin asia olisi raivata esteet pois kadulta, sanoi ukko… — Jo puolitoista vuotta rakennustyöt ovat olleet vastuksena, ja äskettäin eräs mies kuuluu saaneen työmaalla surmansa. Yhdentekevää! Mutta kun seuraavan kerran tahtovat laajentua, niin heidän täytyisi rakentaa siltoja katujen yli… Teitä kuuluu nyt olevan kaksituhattaseitsemänsataa kauppa-apulaista, ja tänä vuonna liikevaihtonne sanotaan nousevan sataan miljoonaan. Jumala armahtakoon! Sataan miljoonaan.
Denisellä ei ollut siihen mitään vastaamista. Saatto kääntyi Chaussée d'Antininkadulle, missä ajoneuvojen tungos taas viivytti sitä. Bourras jatkoi puhettaan silmät elottomina kuin olisi puhunut unissaan. Hän ei vieläkään käsittänyt mistä syystä Naisten Aarreaitta oli päässyt voitolle, mutta hän myönsi, että vanha kauppa oli joutunut tappiolle.
— Robineau parka on hukassa, hän sanoi, — mennyttä miestä… Ja Bédoré ja Vanpouille eivät pysy myöskään pystyssä. Heidän jalkansa pettävät niinkuin minunkin. Deslignières kai kohta kuolee halvaukseen, ja Piot ja Rivoire ovat sairastuneet keltatautiin. Ei ole lapsi paralla kovinkaan kaunis saatto, pelkkiä luurankoja koko joukko. Mahtaa olla nauramista noilla ihmisillä, jotka katselevat tätä vararikkoisten kulkuetta… Ja samaa menoa yhä jatketaan. Nuo konnat perustavat yhä uusia osastoja, ottavat kaupitellakseen kukkia, hattuja, hajuvesiä, jalkineita, ja tiedänkö edes mitä kaikkea vielä. Grognet, Graumont'inkadun hajuvesikauppias, saa hommata poismuuttoa, ja minä en antaisi kymmentä frangiakaan Naud'n jalkinekaupasta Antininkadulla. Ja Saint-Annenkadulle saakka tuon ruton vaikutus ulottuu, sillä sieltä häviää kohta Lacassagne, jolla on tekokukka- ja sulkakauppa, ja rouva Chadeuil, jonka hatut tunnettiin laajoissa piireissä… Ja näiden jälkeen muita ja yhä muita. Kaikkiin kaupunginosamme kauppoihin tauti tarttuu. Kun verkasaksat ottavat myydäkseen saippuoita ja kalosseja, niin yhtä hyvin he kai osaavat myydä paistettuja perunoitakin. Kunniani kautta, maailma on pilaantumassa!