— Odottakaahan, huudahdin minä, minä sidon nenäliinallani käsivartenne, ja me koetamme auttaa toisiamme lähimpään kenttäsairaalaan.
— Tehkää niin, poikani… Älkää puristako liian lujasti… Ottakaamme nyt toisiamme terveestä kädestä ja koettakaamme nousta.
Me nousimme horjuen. Olimme menettäneet paljon verta; meitä pyörrytti, jalkamme eivät kannattaneet. Meitä olisi voinut luulla humalaisiksi, kun me tukien toisiamme hoipertelimme eteenpäin, tehden mutkia kuolleita välttääksemme. Aurinko laski ruusunpunaisena, ja meidän jättiläismäiset varjomme tanssivat eriskummallisina taistelukentällä. Se oli kauniin päivän ilta.
Eversti laski leikkiä; hänen huulensa värähtelivät ja hänen naurunsa oli nyyhkytyksen kaltaista. Tiesin kyllä, että me tulisimme kaatumaan, voimatta enää nousta. Vähän väliä meitä pyörrytti, ja meidän oli pakko pysähtyä ja sulkea silmämme. Kentän laidassa muodostivat sairasvaunut harmaita täpliä tummaan maahan.
Me syöksyimme suurta kiveä vasten ja kaaduimme toinen toisemme päälle. Eversti kiroili kuin pakana. Me koetimme ryömiä nelinkontin takertuen pensaisiin. Me ryömimme täten satasen metriä. Mutta polvemme vuosivat verta.
— Nyt olen saanut kyllikseni, sanoi eversti laskeutuen makaamaan.
Tulkoot minua hakemaan jos tahtovat. Nukkukaamme.
Minulla oli vielä voimia nousta puolittain seisomaan ja huutaa niin kovasti kuin jaksoin. Miehet, jotka kulkivat etäältä ohi haavoittuneita etsimään, kiiruhtivat luo ja nostivat meidät vierekkäin paareille.
— Toveri, sanoi eversti meitä poisvietäessä, kuolema ei huoli meistä. Saan kiittää teitä elämästäni, suoritan teille velkani sinä päivänä, jolloin te tarvitsette minua… Antakaa minulle kätenne.
Minä laskin käteni hänen käteensä ja niin saavuimme me sotasairaalaan. Oli sytytetty soihtuja. Lääkärit leikkasivat ja sahasivat surkean voihkinan kuuluessa. Verisistä liinavaatteista levisi tympeä haju, ja soihduista lähtevä valo teki pesuvadit tummanpunaisiksi.
Eversti kesti urhoollisesti käsivartensa sahaamisen; näin ainoastaan, että hänen huulensa kalpenivat ja silmänsä himmenivät. Kun minun vuoroni tuli, tutki muuan haavalääkäri olkapäätäni.