"Omia asioitanne? Niin, sehän on totta, te olette osakkeenomistaja, te myöskin. No niin, ystäväni, ottakaa vastaan uudet osakkeet, jotka teille määrätään; myykää viimeinen paitanne, jos niin tarvitaan. Sen neuvon annan kaikille ystävillemme."
"Ei, herra tirehtööri, se on liian paljon, niin pitkälle ei minun ja tyttäreni kunnianhimo ulotu. Alussa otin kahdeksan osaketta 4,000 frangilla, jotka vaimoraukkani oli haalinut kokoon, eikä minulla edelleenkään ole muuta kuin ne kahdeksan, sillä kun uudet osakkeet päästettiin liikkeeseen, kaksi eri kertaa, ei meillä ollut rahoja lunastaa niitä. Enkä minä siitä aikonutkaan puhua, minun piti vain kysyä, mitä herra meinaa, jos minä myisin osakkeeni."
"Mitä te sanotte, ihminen? Myisitte!"
Kunnioittavin elein selitti Dejoie asemansa. Nykyisen kurssin mukaan — 1,300 fr. — olivat hänen osakkeensa 10,400 frangin arvoiset. Hän voisi siis vallan hyvin antaa Nathalie'lle myötäjäiset, joita kirjansitoja vaati. Mutta yhtämittaisen nousun kestäessä olivat hänen omat halunsa heränneet, ja hän oli ajatellut — aluksi hyvin hämärästi ja epämääräisesti, mutta nyttemmin oli se melkein muuttunut hänen vakaaksi päätöksekseen — hankkia itselleen pienen 600 frangin vuosikoron, jotta hän voisi antautua lepoon. Mutta siihen vaadittiin 12,000 frangin pääoma, ja yhdessä tyttären myötäjäisten kanssa kolhosi kokonaissumma 18,000 frangiin. Ja hän epäili, voisiko hän koskaan saavuttaa moista summaa, sillä sitä varten pitäisi kurssin nousta 2,300 frangiin.
"Te ymmärrätte, herra tirehtööri, että, jolleivät ne enää kohoa, tahdon mieluummin myydä, sillä Nathalie'n onni ennen kaikkea, vai mitä? Mutta jos osakkeet vielä kohoaisivat, joutuisin aivan pois suunniltani, jos olisin ryhtynyt myymään."
"Kuulkaapas, ukkoseni, te olette kovin yksinkertainen! Luuletteko, että aiomme pysähtyä 1,300? Oletteko nähnyt minun myyvän? Te tulette saamaan 18,000 frangianne, siitä menen minä vastuuseen. Menkää nyt tiehenne ja ajakaa pois kaikki ihmiset, sanokaa heille, että minä olen mennyt ulos!"
Jäätyään yksin kutsui Saccard luokseen molemmat konttoripäälliköt ja he lopettivat työnsä rauhassa.
Päätettiin kutsua elokuussa uusi ylimääräinen yhtiökokous päättämään pääomanlisäyksestä. Hamelin, jonka piti johtaa puhetta, saapui Marseille'n heinäkuun loppupäivinä. Hänen sisarensa oli viimeisten kahden kuukauden aikana jokaisessa kirjeessään kehottanut häntä yhä yksipäisemmin palaamaan takaisin. Keskellä pankin ennenkuulumatonta menestystä, joka lisääntyi päivä päivältä, oli hänellä levoton aavistus uhkaavasta vaarasta, ja senvuoksi oli hänestä parempi, että veli tuli kotiin ja sai nähdä omin silmin, sillä hän ei enää luottanut itseensä. Pitikö hänen tunnustaa suhteensa Saccard'iin, josta viattomalla veljellä ei ollut aavistustakaan? Voimakkaimpina hetkinään kuvitteli hän antavansa täydellisen selityksen, eikä uskovansa enää niin huomattavien summien hoitoa miehelle, joka oli heittänyt mereen niin monta miijonaa ja aiheuttanut niin monen ihmisen häviön. Mutta sitten sumeni taas hänen selvänäköisyytensä, eikä hän voinut löytää selviä syytöksiä, vaan ainoastaan muutamia sekavuuksia, jotka Saccard'in väitteen mukaan olivat yhteisiä kaikille luottolaitoksille. Hän ei lopulta lainkaan tiennyt mitä tehdä, oli hetkiä, jolloin hän ihaili Saccard'ia enemmän kuin koskaan ennen. Hän tunsi olevansa nainen ja pelkäsi, ettei hänellä ollut enää tarpeeksi toimintavoimaa. Ja siitä syystä oli hän sangen iloinen veljen kotiintulon johdosta.
Veli oli mitä parhaimmalla tuulella, menestys oli täydellinen, rautatiekysymys järjestetty, valmistavat työt alkaisivat pian ja työpajoja avattaisiin kaikkialla, niinpian kuin yhtiö lopullisesti oli perustettu Parisissa. Hän oli niin täynnä innostusta ja tulevaisuuden toivoa, että Caroline näki parhaaksi vaieta, hänen oli mahdotonta sanoa mitään varmaa.
Saccard heittäytyi Hamelin'in kaulaan ja suuteli häntä eteläranskalaisen tavallisella ylitsekuohuvalla vilkkaudella. Ja kun toinen suullisesti oli vahvistanut kirjalliset ilmotuksensa ja kertonut joukon yksityiskohtia täydellisesti onnistuneesta pitkästä matkastaan, huudahti hän ihastuneena: