"Niin, rakas ystäväni, nyt olemme me Parisin herroja, markkinoitten kuninkaita. Minä olen myös työskennellyt kelpotavalla. Saattepa kuulla."
Ja hän ryhtyi heti selittämään suunnitelmaansa pohjapääoman korottamisesta 150 miljonaan laskemalla ulos 100,000 uutta osaketta, jolloin samalla saataisiin peitetyksi sekä vanhat että uudet. Hän tarjosi ne 850 frangin hintaan, jolloin 350 frangia menisi vararahastoon, joka edellisissä vuositilinpäätöksissä luovutettujen summien kanssa kohoaisi 25 miljonaan; tarvitsisi vain hankkia yhtä suuri summa ja silloin olisi koossa 50 miljonaa, jotka hän tarvitsi 200,000 osakkeen täytteeksi. Ja tässä tuli hänen "loistava keksintönsä" avuksi, hän oli tehnyt todennäköisyyslaskelmia kuluvan vuoden voitosta, jonka hän arveli nousevan 36 miljonaan. Siitä voisi helposti ottaa nuo puuttuvat 25 miljonaa. Ja Yleispankilla olisi niinmuodoin jouluk. 31 p:nä 1867 150 milj. pääoma, jaettuna 300,000:teen täysinmaksettuun osakkeeseen.
Hiukan pyörällä päästään oli Hamelin istunut ja selaillut kirjallista ehdotusta ja tarkastellut sen numeroita.
"Ei pitäisi missään tapauksessa määräillä etukäteen voitosta, joka ei vielä ole käsissä. En tahdo puhua yrityksistänne, joita, kuten kaikkia ihmistöitä, seuraavat kaikenlaiset onnettomuudet, mutta minun mieltäni kiinnittää pääasiassa Sabatani'n tili … yli 3,000 osaketta, jotka edustavat yli kahta miljonaa! Ja ne on viety kreditpuolelle, vaikka niitten pitäisi olla debetpuolella, koska Sabatani on vain nimellisosakkaamme. Voimmehan sen tunnustaa toisillemme näin meidän kesken. Ja monet apulaisemme — vieläpä pari johtokunnan jäsentämmekin — näyttelevät samaa osaa. Minä ymmärrän sen kyllä, teidän ei tarvitse selittää sitä minulle. Ja minua huolestuttaa se seikka, että meillä on tuollainen joukko hallussamme omia osakkeitamme. Ei siinä kyllin, ettemme ole saaneet penniäkään noista osakkeista, vaan ne estävät myös meidän liikkeitämme, ja jonain kauniina päivänä tulee niistä turmiomme."
Rouva Caroline loi veljeensä kehottavan katseen, sillä tämä oli lausunut juuri hänen pelkonsa.
"Oh, tuo pörssipeli!" mutisi hän.
"Emmehän me pelaa!" huudahti Saccard. "Täytyyhän jokaisella olla oikeus tukea omia papereitaan ja me olisimme tyhmeliinejä, jollemme pitäisi huolta, että Gundermann ja muut eivät voi alentaa osakkeittemme arvoa pelaamalla meitä vastaan. Vielä eivät he ole uskaltaneet oikein rynnätä esille, mutta sekin hetki tulee kerran. Senvuoksi olen iloinen, että meillä on osa liikeneviä osakkeita, ja minä sanon teille, että olen valmis ostamaan lisää. Niin, minä ostan ennen itse kuin annan kurssin aleta centime'äkään."
Hän oli lausunut nämä sanat erityisellä ponnella, ikäänkuin hän olisi vannonut ennen kuolevansa kuin antautuvansa. Mutta sitten pakottautui hän rauhalliseksi ja nauroi vaikkei nauru näyttänyt tulevan oikein sydämestä.
"Vai niin, alkaako epäluottamus taas! Luulin, että tämä kysymys oli selvä kerta kaikkiaan. Te olette luvannut luottaa minuun; antakaa minun siis toimia! Tarkotukseni on vain hankkia teille suuri, suuri omaisuus!"
Hän vaikeni ja lisäsi hillityllä äänellä, ikäänkuin hän olisi pelännyt omaa rohkeuttaan: