"Te ette tiedä mikä on tarkotukseni? Minä tahdon saada kurssin 3,000 frangiin."
Hän ojensi kättään, hän näki tuon 3,000 frangin kurssin nousevan kuin leimuava kiertotähti yli pörssin taivaan.
"Se on mieletöntä", sanoi Caroline-rouva.
"Niinpian kuin kurssi nousee yli 2,000 frangin", selitti Hamelin, "on jokainen uusi nousu vaara, ja mitä minuun tulee, niin sanon teille etukäteen, että aion myydä osakkeeni; en halua olla mukana sellaisissa hullutuksissa."
Saccard hymyili taas, pidättyvästi, mutta samalla toivorikkaasti.
"Luottakaa vain minuun, luulen hoitaneeni teidän asianne sangen hyvin.
Toihan Sadova teille miljonan."
Se oli totta, sitä ei Hamelin tullut ajatelleeksi: he olivat ottaneet vastaan tuon miljonan, joka oli kalastettu pörssin sameasta vedestä. He istuivat hetkisen vaiti ja kalpenivat ajatellessaan, etteivät he ehkä olleet käyttäytyneet aivan moitteettomasti. Oliko heidätkin pelin spitali saastuttanut? Oliko mahdotonta pysyä terveenä siinä epäpuhtaassa ilmassa, jota heidän liikeasiansa pakottivat heidät hengittämään?
"Aivan oikein", mutisi Hamelin, "mutta jos minä olisin ollut kotona…"
Saccard ei sallinut hänen puhua loppuun.
"No, no, ei mitään omantunnonnuhteita. Nuo rahat me otimme juutalaisrakkarien taskuista!"