Kolme päivää sen jälkeen pidettiin ylimääräinen yhtiökokous hotelli de Louvren suuressa salissa. Sääntöjen mukaan täytyi omistaa vähintään kaksikymmentä osaketta päästäkseen mukaan, ja saapuville tuli 1,200 osakasta edustaen yli 4,000 ääntä. Vilkas puheensorina kuului salissa, jossa kaikki johtokunnan jäsenet ja pankin korkeimmat virkailijat olivat saapuvilla. Sabatani seisoi erään joukon keskellä ja puhui huokaillen kotimaastaan, Idästä; hän kertoili, mitä merkillisimpiä juttuja: täytyi vain taivuttaa vähän selkäänsä poimiakseen kultaa, hopeaa ja kalliita kiviä. Ja Maugendre, joka kesäkuussa oli päättänyt ostaa 50 Yleispankin osaketta, kuunteli häntä suu selällään, iloiten tekemästään viisaasta päätöksestä, samalla kun Jantrou, joka oli vajonnut mitä likaisimpiin hurjisteluihin, kun hänellä nyt oli rahoja, seisoi ivallisesti virnistellen, aivan velttona edellisen päivän juhlien jälkeen.
Avattuaan kokouksen pyysi puheenjohtaja Lavignière'ä, joka oli uudestaan valittu tilintarkastajaksi ja joka vuoden lopussa oli oman toivomuksensa mukaan määrä ottaa hallintoon, lukemaan selostuksen yhtiön rahallisesta asemasta tulevan joulukuun lopussa. Säännöissä oli määrätty, että etukäteen oli tarkastettava kirjanpäätös. Hän kosketteli ohimennen edellisen vuoden tilejä, jotka huhtikuussa oli esitetty osakkaille, erinomaista tulosta, 11,5 miljonan puhdasta voittoa, josta yhtiö kykeni suorittamaan 33 prosentin voitonjaon. Senjälkeen esitti hän suuren määrän numeroita todistaakseen, että ne 36 miljonaa, jotka laskettiin pankin tuloiksi kuluvalta vuodelta, eivät lainkaan olleet liian korkealle arvatut, vaan päinvastoin asetetut sangen vaatimattomiksi. Hän puhui aivan varmaan vilpittömässä mielessä ja oli omantunnontarkasti tarkastanut hänelle esitetyt paperit, mutta ei mitään voi olla epävarmempaa, sillä tarkastaakseen perinpohjin tilien paikkansa pitäväisyyttä täytyi tutkia erikseen jokainen tekijä, jokainen posti. Sitäpaitsi ei kukaan kuunnellut. Ainoastaan muutamat kiihkoilijat — Maugendre ja muut pikkueläjät, jotka edustivat ääntä tai kahta — ahmivat jokaisen numeron, joka tunkeutui melun läpi. Molempien tilintarkastajien tarkastus oli aivan merkityksetön. Eikä hiljaisuus palannut, ennenkuin Hamelin vihdoinkin nousi. Ennenkuin hän oli avannut suunsa, osotettiin jo suosiota hänen innolleen ja tuon miehen väsymättömälle rohkeudelle, joka oli matkustanut niin kauas tuodakseen sieltä kultasäkkejä ja tyhjentääkseen ne Parisiin. Ihastus nousi lakkaamatta ja saavutti mielenosotuksen luonteen hänen kertoessaan kuluvan vuoden saavutuksista ja tekeillä olevista uusista yrityksistä. Ja hyväksyminen oli yksimielinen, kun Hamelin vihdoinkin kehitteli yhtiökokoukselle aikomiaan ehdotuksia: pääoman lisääminen 150 miljonaan, antamalla ulos 100,000 uutta osaketta à 850 frangia, vanhojen osakkeitten suorittaminen uusien palkkiosummalla ja kuluvan vuoden edellytetty voitto. Tätä nerokasta aatetta tervehdittiin suosionosotusten myrskyllä. Maugendren nähtiin kaikin voimin paukuttavan suuria nyrkkejään yli toisten päitten. Johtokunnan jäsenet ja pankin korkeammat virkamiehet etupenkeillä olivat suunniltaan ihastuksesta, mutta heidät voitti Sabatani, joka oli noussut ja kirkui: "Bravo, Bravo!" aivan kuin teatterissa. Kaikki ehdotukset menivät loistavasti lävitse.
Saccard oli kuitenkin asettanut pienen komedian näyttämölle. Hän tiesi, että häntä syytettiin pelistä, ja hän tahtoi poistaa kaikki epäilysten jäljetkin niistä pelkureista osakemiehistä, joita mahdollisesti voi löytyä salissa.
Jantrou, joka oli saanut ohjeita etukäteen, nousi ja lausui laahaavalla äänellään:
"Herra puheenjohtaja, luulen täyttäväni useitten osakkeenomistajien toiveen pyytäessäni selitystä siitä, ettei pankilla ole hallussaan ainoatakaan omaa osakettaan."
Hamelin, joka ei ollut valmistunut, seisoi hetken hämmentyneenä. Hän kääntyi vaistomaisesti Saccard'in puoleen, joka tähän saakka oli istunut hiljaa paikoillaan, mutta nousi nyt, ojensi pienen vartalonsa ja vastasi läpitunkevalla äänellään:
"Ei ainoatakaan, herra puheenjohtaja!"
Vastausta tervehdittiin taas hyvähuudoilla — ei tietty minkätähden. Hän itse asiassa valehteli, mutta olihan totta, ettei yhtiöllä ollut yhtään osaketta omissa nimissään, sillä ne kuuluivat kaikki Sabatani'lle tai muille nimellisosakkaille. Ja siinä oli kaikki; paukutettiin vielä uudestaan käsiä ja kaikki menivät matkoihinsa mitä iloisimman mielialan vallitessa.
Seuraavana päivänä sisälsivät sanomalehdet kertomuksia tästä yhtiökokouksesta, ja ne herättivät tavatonta huomiota sekä pörsseissä että muualla. Muuten oli Jantrou'n nyt vihdoinkin onnistunut ostaa "Pörssilehti", jolla oli kahdentoistavuoden tahraton menneisyys takanaan. Neljäntoista päivän kuluessa kohosi kurssi 1,500, ja elokuun lopussa nousi jo asteettain 2,000 frangiin. Ihmiset olivat kuin hulluja, ostettiin ja ostettiin yhä. Järkevimmätkin olivat vakuutettuja, että kurssi oli kohoava loppumattomiin.
Ja tämä Yleispankin mieletön osakkeitten kohoaminen, joka liiti eteenpäin ikäänkuin uskonnollisen kiihkon siivillä, näytti olevan ikäänkuin säestystä Tuilrie'tten ja Mars-kentän huumaavalle juhlasoitolle, joka pyörrytti alituisen näyttelyjuhlan telmeessä elävän Parisin päätä. Liput liehuivat raskaassa, kuumassa ilmassa, joka ilta loisti ilotulitettu kaupunki kuin jättiläispalatsi, missä hurjistelut valvovat aina aamunkoittoon asti. Nautinnonhalu levitti tartuntaansa talosta taloon, kaupunki kylpi himojen väräjävässä, kuumeisessa ilmassa, hukkui siihen kuin muinoin Babylon, Sodoma ja Ninive. Toukokuun alusta lähtien oli kuninkaita ja keisareja tullut kaikilta mailman kolkilta. Niitä oli pitkä, loistava kulkue, liki sata hallitsevaa ruhtinasta, prinssiä ja prinsessaa. Oli hurrattu Venäjän ja Itävallan keisareille, Turkin sulttaanille ja Egyptin varakuninkaalle, ihmiset olivat vähällä ajattaa ylitseen nähdäkseen Preussin kuninkaan ajavan ohitse, ruhtinas Bismarck'in seuraamana. Lakkaamatta kaikuivat kuninkaalliset tervehdykset Invalidihotellista, samaan aikaan kun ihmiset tallasivat toisiaan kantapäille päästäkseen näkemään raskaita, mustia Kruppin kanuunoita, jotka Saksa oli asettanut näytteille. Melkein joka viikko sytytti opera kruununsa jotain loistoesitystä varten. Tunkeiltiin pikku teattereissa ja ravintoloissa ja katukäytäville tuskin mahtui prostitueerattujen naisten valtava virta.