Dejoie'n kasvot loistivat, ikäänkuin tämä olisi ollut odottamaton onni.
"Herra on ylen hyvä! Voin kai puolen vuoden kuluessa ansaita 2,000 frangia, niin että summa tulee täyteen, vai kuinka? Ja koska herra antaa myöntävän vastauksen, tahdon minä tehdä asian heti selväksi. Olen ottanut rahat mukaani."
Hän kaivoi taskustaan esille kirjekuoren, jonka ojensi Saccard'ille. Tämä seisoi vaiti ja liikkumattomana, tämän viimeisen piirteen aiheuttaman ihastuksen ja ihailun vallassa. Ja tämä sydämetön ryöväri, joka jo oli niin monen lähimäisensä taskuja keventänyt, puhkesi lopuksi tyytyväiseen nauruun ja kuvitteli täydellä todella tekevänsä tämän miehen rikkaaksi.
"Ei, rakas ystäväni, niin ei se käy päinsä. Pitäkää rahanne, minä merkitsen teille osakkeet, ja te saatte sitten maksaa asianomaiseen paikkaan ja aikaan."
Sitten päästi hän isän ja tyttären menemään, kun Nathalie ensin isän kehotuksesta oli kiittänyt Saccard'ia kiitollinen hymy kylmissä kirkkaissa silmissään.
Jäätyään kahden kesken isänsä kanssa sanoi Maxime ylimielisellä äänellä:
"Niin aina, sinä siis hankit nuorille tytöille myötäjäisiä nykyään?"
"Miksikä en", vastasi Saccard iloisesti. "On oivallinen rahojen sijotustapa tehdä toisia onnelliseksi."
Hän järjesti vielä muutamia papereita. Sitten kysyi hän äkkiä:
"No, etkö sinä halua muutamia osakkeita?"