Luutnantti nauroi taas, vanha ranskalainen iloisuus puhkesi esille voiton riemussa. Se oli satu ranskalaisesta sotamiehestä, joka kulki ympäri maailman tyttöneen ja pikarineen ja valloitti koko maan iloista laulua laulaen. Korpraali ja neljä miestä hätyyttivät lukemattomia laumoja.
— Ranska… Tappio … preussiläisetkö, senkin riiviöt, antasivat meille selkään!
Hän meni lähemmä Weissiä, tarttui hänen kaulukseensa. Koko tuo korkea Don Quichoteolento ilmaisi sanomatonta halveksimista vihollista kohtaan, olipa vihollinen kuka tahansa ja missä tahansa.
— Kulkaapas nyt, hyvä herra! … jos he uskaltavat näyttäytyä, ne preussiläiskoirat nimittäin, niin me olemme niitä miehiä, että kyyditsemme heidät kotiin parilla kelpo potkulla, — en sano mille kohti! — ja ihan Berliinin portille!
Hän ojensi kätensä uhkamielisesti kuin lapsi, jolla on viattomuuden varma luottamus ja järkähtämätön usko.
— Niin se on eikä muuksi muutu!
Weiss oli hyvin hämmästynyt, hän selitti kiiresti, että hän mielellään tahtoi uskoa luutnanttia. Maurice, joka ei uskaltanut vastustaa päällysmiestään, nauroi myöntävästi; se saakelin poika, — jota hän muuten piti ihan sikana — osasi kuitenkin saada sydämmen lämpiämään. Rochasin puhuessa nyökäytteli Jean myöntävästi päätään. Hänkin oli ollut Solferinossa mukana silloin kun niin kovasti satoi. Luutnantti osasi puhua, totta totisesti. Jos kaikki esimiehet puhuisivat sillä lailla, ei suuresti välitettäisi villavaatteista ja padoista.
Yö oli aikoja tullut, ja Rochas yhä viittoili puolipimeässä. Hän oli nykyisin tavaillut läpi Napoleonin historian, jonka oli kerran löytänyt kuljeksivalta viisunkauppiaalta. Ja nyt hän ei malttanut olla vaiti, nyt täytyi hänen ladella viisauttaan noille nuorille ihmisille.
— Itävalta saa selkäänsä Castiglionessa, Marengossa, Wagramissa! Preussi Eylaun, Jenan, Lützenin luona, Venäjä Friedlandissa, Smolenskissa, Moskovassa! Espanja, Englanti! Selkäänsä saavat kaikki! Koko maailma saa selkäänsä, — pitkittäin ja poikittain, ylhäältä alapäähän! … ja nyt annettaisiin meitä selkään! Olisiko siis maailma kääntynyt nurin narin?
Hän oikasihe, nosti käsivartensa pystyyn kuin lipputangon.