— Se on totta se, torstai! Nyt eletään tietämättä päivien lukua eli nimeä, ikäänkuin aika olisi pysäyttänyt kulkunsa.
Tykinpauke jatkui lakkaamatta ja nyt pamahti niityn reunassa, tuskin kolmensadan askeleen päässä yhteislaukaus. Ja kuin taikakäskystä tunkivat nousevan auringon säteet samassa sumumereen, joka alkoi pitkissä suikaleissa virrata tasankoa pitkin ja hajosi näkymättömiin. Sininen taivas kohosi pilvetönnä ja puhtaana kuin kesäsydännä.
— Kas! huusi Delaherche, nyt ne menee rautatiesillan yli, nähkääs, tulevat linjaa pitkin… Mutta miksi, taivaan tähden, ei tuota siltaa ole purettu?
Luutnantti ei voinut vihaltaan puhua. Ruudit oli kaivettu maahan, sytykkeet kunnossa, vaan kun silta eilen saatiin neljän tunnin tappelun jälkeen takasin, ei enää muistettukaan pistää tulta sytykkeisiin.
— Niin meille aina käy!
Weiss seisoi ajatuksiinsa vaipuneena, hän tahtoi päästä selville. Bazeillesissa oli ranskalaisilla erittäin hyvä asema. Kylä, joka oli rakennettu kahdenpuolen Douzyn tietä, oli aivan lakeuden reunassa. Ja teitä ei ollut muita kuin tämä ainoa, joka vasemmalla puolen kulki linnan ohi ja oikealla johti rautatiesillalle ja jakautui kirkon luona. Saksalaisten täytyi siis marssia laajojen peltojen ja niittyjen kautta virran ja rautatien varrella. He olivat siksi varovaisia, ett'eivät suinkaan aikoneet siltä suunnalta päähyökkäystä! Mutta sillalle keräytyi yhä suurempia joukkoja, vaikka kuularuiskut kylän päässä tekivät tuhojaan, ja hajaantuivat heti sillan yli päästyä muutamien salavien suojaan ja muodostivat vähän etempänä jälleen kolonnat ja marssivat eteenpäin. Ja sieltä juuri olivat kiväärilaukaukset kuuluneet.
— Ne ovat baijerilaisia nuo, sanoi Weiss; heillä on tuollaiset tupsulakit.
Mutta hän luuli huomaavansa toisiakin kolonnia, jotka puoleksi junavallin peitossa marssivat oikealle, koettivat päästä muutamien etempänä kasvavien puiden suojaan ja aikoivat kiertää toiselle puolelle ja hyökätä Bazeillesiin. Jos se onnistui, jos he pääsivät Montivilliersin puiston turviin, oli kaupunki valloitettu. Hän käsitti sen silmänräpäyksessä, vaan unhotti jälleen kun hyökkäykset etupuolelta kävivät yhä tulisemmiksi.
Hän kääntyi Floingin harjuun päin, joka näkyi pohjoispuolella Sedania. Sieltä aloitti eräs patteria ampumisen, savu nousta tuprusi selkeään ilmaan, laukaukset pamahtelivat yksitellen ja erittäin selvästi. Kello oli ehken silloin viiden paikoilla.
— Noo, mutisi Weiss, leikki on kohta täydessä vauhdissa.