Weissille juolahti äkkiä jotain mieleen.
Hän muisti kuolleen sotilaan ylhäällä ullakossa, ja meni ottamaan hänen patruunansa. Suuri palanen katosta oli revitty pois, hän näki kirkkaan sinisen taivaan ja herttainen auringon paiste hämmästytti häntä. Ettei tulisi tapetuksi, ryömi hän polvillaan ja löydettyään kolmekymmentä patruunaa, kiirehti hän jälleen alas.
Mutta alhaalla jaatessaan ne Laurentin kanssa kuuli hän kummallisen huudon ja samassa kaatui eräs sotamies. Heitä ei ollut kuin 7; kohta sen jälkeen ei muuta kuin kuusi, sillä korpraali sai kuulan vasempaan silmäänsä ja kuoli paikalla.
Tästä hetkestä alkain Weiss ainoastaan hämärästi muisti mitä tapahtui. Hän ja nuo viisi jälelle jäänyttä puolustautuivat yhä kuten hullut, ajattelematta että voisivat antautua.
Noissa kolmessa pienessä huoneessa kohtasi tulijaa outo näky: särkyneitä huonekaluja mullin mallin, kaatuneitten ruumiit sulkivat tien, nurkassa makasi eräs haavoitettu valittaen kauheasti, lattia oli täynnä hurmeista verta, rappusia myöten kulki verivirta. Siellä voi ainoastaan vaivalla hengittää, sillä ilma oli raskas, sakea ja polttava ruudinsavusta, katkera haju oli tukehuttava. Eikä voinut nähdäkkään, oli synkkä yö, pimeässä välähtelivät vain punertavat, ampumisesta syntyvät liekit.
— Saakeli soikoon — huudahti Weiss, — he tuovat kanuunoita.
Hän oli oikeassa. Joutuen epätoivoon raivoisasta vastustuksesta, tulivat baijerilaiset kanuunoineen ja alkoivat asettaa niitä kuntoon kirkkotorin kulmassa. Ehkä he sitte pääsisivät ohi kun olisivat hävittäneet talon perustuksiaan myöten.
Mutta kunnioitus, jota viholliset osoittivat talon asukkaille, kanuuna, joka kirkkotorilla tähdättiin heitä kohti, saatti harvenneen sotilasrivin jäännöksen hyvälle tuulelle, jonka vuoksi vaan nauroivat ja ilkkuivat baijerilaisia. Näyttipä vähän kummalta kun nuo pelkurimaiset koirat tulivat tykistöineen kuutta miestä vastaan.
Laurent tähtäsi huolellisesti tykkimiehistöön, ampuen joka kerta laukasijan, ja niin hyvin että huoneiden piirityksestä ei voinut tulla mitään; kului lähes viisi minuuttia ennen kun toiselta puolen ammuttiin ensimmäinen laukaus, mutta se oli liian korkealle tähdätty, repi vain palasen katosta.
Leikin loppu läheni kuitenkin. Turhaan etsivät piiritetyt patruuneja kaatuneiden taskuista. Uupuneina hapuilivat nuo kuusi etsien jotain mitä voisivat viskata ikkunasta alas musertaakseen lähemmäksi tunkeutuvia vihollisia.