Yksi Honorén sotilaista, se joka oli vasemman rivin päässä, tuli tapetuksi. Ruumis tuupattiin vaan sivulle ja manööveriä jatkettiin samalla kylmäverisyydellä kuin ennenkin. Joka suunnalta putoilivat kuulat ja miehistö ei kuitenkaan siitä hätääntynyt. Patruunat ja kranaatit pantiin sisään, kanuuna suunnattiin uudestaan, laukaus kuului, kanuuna vedettiin uudestaan paikalleen, — tämä koneellinen työ piti miehistön niin jännityksessä, etteivät nähneet eivätkä kuulleet mitä ympärillä tapahtui.
Mutta mikä eninten hämmästytti Mauricea oli eturatsastajain ryhti, he istuivat hevostensa seljässä suorina kuin puut noin viidentoista metrin päässä kanuunan takana, kasvot käännettyinä vihollisiin päin. Siellä seisoi myös leveärintainen Adolphe punaisine kasvoineen ja suurine vaaleine viiksineen.
Räpäyttämättä silmiään, näki hän kranaatin toisensa jälkeen eikä mikään voinut johtaa hänen ajatuksiaan toisaalle. Kanuunamiehillä, jotka koko ajan puuhasivat kanuunansa kanssa, pysyivät ajatukset työssään mutta näitten toisten tuli seisoa paikallaan ja odottaa kuolemaa voimatta liikuttaa sormiaankaan.
Eräs mies sai päänsä rikkiruhjotuksi, kaksi hevosta kaatui, ja vihollisen murhaava tuli ei heikentynyt, — koko patterin täytyisi piakkoin tulla hävitetyksi jos ei muutettaisi asemaa.
Kapteeni ei enään epäillyt vaan huusi kaikuvalla äänellä:
— Hevoset valjaisiin!
Se tehtiin kiireesti. Eturatsastajat kääntyivät ympäri ja kiinnittivät valjaat kanuunoihin. Mutta tätä tehdessään muodostivat he lavean rintaman, jota vihollinen heti käytti hyväkseen lisäten tultaan.
Taas kaatui kolme miestä.
Kovasti nelistäen teki patteri kierroksen ja asettui noin viisikymmentä metriä oikealle, toiselle puolen 106 rykmenttiä. Kanuunat irroitettiin, sotilaat asettuivat rintamaan vihollista vastaan, ja ampuminen alkoi sellaisella voimalla, että koko maa tärisi patterin alla.
Maurice päästi heikon huudahduksen. Preussiläisten pattereista oli kranaatti pudonnut Honorén kanuunalle; he näkivät hänen hyppäävän esille ja vapisevin käsin tutkivan vahinkoa; suuri pala pronssilla silatusta suusta oli ammuttu pois. Mutta se voitiin vielä ladata, ampuminen alkoi taas kun he olivat pyörästä raivanneet pois erään sotilaan ruumiin, josta oli räiskynyt verta kanuunaankin.