— Tämä jalka on pahan näköinen, mutisi hän aivan kuin olisi ajatellut ääneen, tätä ei voi pelastaa.
Beaudoin huudahti hermostuneena:
— Kuulkaa, tehkää loppu siitä. Mitä arvelette, Bouroche?
— Ajattelen, että olette rohkea mies ja annatte minun tehdä, mitä on välttämätöntä.
Kapteeni Beaudoinin silmät sulkeutuivat. Hän oli ymmärtänyt. Mutta vasten pelkoaan, joka oli tukehuttaa hänet, vastasi hän yksinkertaisesti vaan kuitenkin rohkeasti:
— Tehkää minkä luulette parhaaksi, herra tohtori!
Valmistukset eivät kestäneet kauvaa: apulainen tuli tuoden kloroformia, kaatoi sitä pyyhinliinaan, joka asetettiin sairaan nenän eteen — sitten tarttui hoitaja häneen — veti vähän alemmaksi patjalle, että jalat jäivät vapaiksi — eräs piteli vasenta, apulainen otti kiinni oikeasta reidestä molemmilla käsillä pusertaakseen suonia.
Bourochen tullessa sairaan luo veitsi kädessä ei Gilberte voinut kestää kauempaa:
— Ei, ei, — tämä on kauheata!
Hän nojasi rouva Delahercheen, joka oli ojentanut käsivartensa estääkseen häntä kaatumasta.