— Juoruja! Katsokaamme, eikö sellaisten miesten kanssa kuin te voi päästä mihin tahtoo?… Löydän pian viisikymmentä kelpo sotilasta, jotka eivät liioin sääliskele itseään eivätkä pelkää esiinryntäämistä.
Sitte hän kääntyi vanhan naisen puoleen sanoen:
— No, muori, vastatkaa joutuun missä päin on Belgia?
Tällä kertaa ymmärsi vaimo, koska osoitti laihalla kädellään viheliäistä metsää kohden.
— Tuolla, tuolla!
— Kuinka? — mitä te sanotte?… Nuo talotko tuolla kentän toisessa päässä?
— Oi, paljon kauempana!… Tuolla aivan alhaalla!
Kenraali oli pakahtua vihasta.
— Mutta, se on inhottavaa, kirottu koko maa! Ei tiedä koskaan miten tekee… Belgia oli tuolla, pelkäsi tahtomattaan hyppäävänsä sinne ja nyt kun tahtoo päästä sinne, ei se olekkaan enään siellä… Ei, ei! Tämä on liikaa! Ottakoot sitte minut ja tehkööt mitä tahtovat. Minä menen levolle.
Ja siirtäen hevostaan nousi hän sen selkään — niinkuin säkki pullistuneena vihan tuulesta — ja läksi nelistämään Sedania kohden.