— On, leipäin alla.
Ja sitten hän tarjoili tavaroitaan, huusi kovasti: leipää, leipää, ostakaa leipää!
Mutta kun Maurice yritti pistää kaksikymmen-frangisen hänen käteensä, livahti hän tiehensä ja jätti korin sinne. He näkivät hänen vielä kerran kääntyvän, hymyilevän ja kauniilla silmillään heitä hellästi katsovan.
Kun Jean ja Maurice olivat saaneet korin, eivät he tienneet, mitä tehdä. He olivat kaukana teltastaan ja niin pyörällä, etteivät sitä löytäneet. Minne he menisivät vaatteita muuttamaan? Jokainenhan tarkasteli koria, jota Jean neuvotonna kantoi, ja jokainen tiesi päivän selvästi, mitä siinä oli. Viimein he päättivät mennä ensimmäiseen tyhjään telttaan, pistivät sotilaspukunsa leipäin alle koriin ja työnsivät kiirevilkkaan nutun päälleen; housut jalkaan. Sinne jättivät korin.
Mutta kovaksi onneksi oli vain yksi lakki. Sen Jean pani väkisin Mauricen päähän. Itse hän oli avopäin ja kuvitellen vaaraa suuremmaksi kuin se olikaan hän pelkäsi joutuvansa kiinni. Jonkimmoista päähinettä etsiessään juolahti hänelle mieleen ostaa hattu vanhalta ukkorähjältä, joka myöskenteli sikareja.
— Brysselin sikaria, kolme sousta kappale, kaksi viidellä!
Sedanin taistelun jälkeen tulvaili maahan Belgian tavaroita. Ukko oli ansainnut jo aikalailla, vaan kärtti kuitenkin väki paljon rasvaisesta huopahatunkulustaan, kun arvasi, mihin sitä käytettäisiin. Kymmenen frangia piti siitä Jeanin lievittää, ja sittenkin marmatti ukko aivan varmasti kylmettyvänsä jäädessään avopäin.
Uusi tuuma pisti Jeanin päähän: hän osti ukon koko sikarivaraston, kolme-, neljäkymmentä kappaletta. Hattu silmillä huusi hän pitkään vetäen: Brysselin sikaria, kaksi kolmella sousilla, kaksi kolmella sousilla!
He olivat pelastetut. Hän viittasi Mauricea edelle. Helposti he pääsisivät vartijain ohi, sillä Maurice oli älynnyt maassa sateenvarjon, ottanut sen ja aukaissut, koska vettä tihmoi.
— Brysselin sikaria, kaksi kolmella sousilla, kaksi kolmella sousilla!