Vihollinen hörösteli. Oksat risahtelivat, kiviä vierähti.
— Kuka siellä? huusi vartija. Vastaamatta pinttivät Jean ja Maurice pakoon. Sotamiehet tempasivat pyssynsä — ja luotia sateli metsään.
— Tuhat tulimaista! kirosi Jean hammasta purren ja oli vähällä kirkaista tuskasta.
Luoti oli sattunut vasempaan pohkeeseen, ja hän vaipui puuta vasten.
— Sattuiko luoti? kysyi Maurice huolestuneena.
— Jalkaan sattui… Tässä sitä nyt ollaan.
Hengästyksissään he kuuntelivat, kuuluiko takaa-ajajia.
Ampuminen oli tauonnut, — kuolon hiljaisuus kaikkialla. Preussiläisiä ei näyttänyt haluttavan juoksenteleminen.
Jean valitti, kuin yritti kohottautua. Maurice tuki häntä.
— Etkö voi astua?