Peloissaan tarkasti Gilberte anoppiaan… Näinköhän hän kertoisi sen pojalleen? Estäisiköhän hänen matkansa?
Vanha rouva ei sanonut halaistua sanaa, katsoi vaan miniäänsä silmiään väräyttämättä. Hänkään ei enää niin ankarasti arvostellut Gilberteä. Hyvä jumala! Koska se olikin tuo nuorukainen, ranskalainen, joka oli niin urhoollisesti taistellut, niin täytyihän hänen antaa anteeksi niinkuin edelliselläkin kerralla.
Hän oli lauhtunut. Hän hymyilikin, ja sitä ei ollut tapahtunut, sitten kun Coulmiersin hyvät uutiset kuultiin. Hänen poikansa saisi kaikessa rauhassa matkustaa, Edmond kyllä suojelisi Gilberteä preussiläiseltä.
— Jumalan haltuun! sanoi hän ja suuteli poikaansa. Toimita asiasi ja palaa pian kotiin!
Rouva Delaherche lähti, painoi oven kiinni ja kulki hitaasti eteisen toiselle puolelle tuonne kolkkoon huoneeseen, jossa översti synkkänä istui, tylsistynein silmin tuijottaen lampun himmeää valoa kohti.
Samana iltana Henriette palasi Rémillyyn ja kolmantena päivänä sen perästä tulla joppasi Fouchard vanhus kotiin Henrietten suureksi iloksi ja istuutui syömään, pisteli pois poikkeen leipää ja juustoa aivan kuin olisi tullut ostoksiltaan eikä vankilasta. Kysymyksiin hän vastaili maltillisesti, — mikäpäs hänellä oli siellä ollut hätänä. Kuinkas he olisivat voineet pitää häntä kiinni? Eihän hän ollut mitään pahaa tehnyt eikähän hän ollut preussiläistä tappanut. Hän oli vain sanonut näinikään: etsikää! Minä en tiedä mitään. Ja päästää oli heidän täytynyt sekä hänet että kylänvanhin, koska ei ollut minkäänlaisia todisteita.
Mutta ilkeästi hän vilkutti silmiään ja oikein sydäntä kutkutti, kun oli kerrankin petkuttanut noita mokomia, jotka olivat ruvenneet hänelle lihasta juonittelemaan.
Joulukuu läheni loppuaan, ja Jean aikoi lähteä. Jalka oli terve ja lääkäri oli luvannut hänet taistelemaan.
Se oli kova isku Henriettelle, mutta hän koetteli kaikin tavoin peittää suruaan.
Champignyn onnettoman taistelun jälkeen he eivät olleet kuulleet mitään Pariisista. Sen he vain tiesivät, että Mauricen rykmentti oli ollut kovimmissa kahakoissa ja paljon kärsinyt.