Monet raucourtilaiset ja sedanilaiset olivat saaneet sähkösanomia, jos kohtakin kiertoteitä — he vain eivät saaneet ainoatakaan riviä. Ahnas haukka tai preussiläisen luoti oli varmaankin jonkun metsän rinteessä hengen ottanut heidän kyyhkyltänsä.
Toisinaan vilahti mieleen: entä jos Maurice on kuollut? Levottomina he olivat odottaneet tietoja päivästä toiseen. Sieltä ei tullut mitään tuolta suuresta kaupungista, jota kohti piirittäjäin kanuunat joka taholla ammottivat.
He eivät enää tietoja toivoneetkaan. Ja kun Jean ilmaisi päättäneensä lähteä taistelemaan, kohosi huokaus Henrietten rinnasta, ja hän virkkoi: hyvä jumala, kaikki on mennyttä, minä jään taas yksin!…
Jean aikoi liittyä pohjoisarmeijaan, jonka kenraali Faidherbe äskettäin oli saanut kootuksi. Sitten kun kenraali Manteuffel oli tunkeutunut Dieppeen, puolusti äskenmainittu sotajoukko kolmea piirikuntaa: pohjoista, Pas-de-Calaista ja Sommea, ja Jean suunnitteli matkansa — siten pääsikin helposti — Bouillonin kautta Belgiaan ja sieltä perille.
Hän tiesi, että 23:ta osastoa aiottiin täydentää Sedanin ja Metzin miehillä, mikäli niitä saatiin kootuksi. Hän oli kuullut kerrottavan, että kenraali Faidherbe aikoi ryhtyä hyökkäyssotaan, ja oli jo määrännyt seuraavan sunnuntain lähtöpäiväkseen, kun kuuli Pont-Noyellen ratkaisemattomasta tappelusta, jonka ranskalaiset olivat vähällä olleet voittaa.
Dalichamp se taas tarjoutui saattamaan Jeaniakin Bouilloniin omalla hevosellaan. Hänen hyväntahtoisuutensa ja rohkeutensa olivat ihmeteltävät. Raucourtissa, jossa lavantauti raivosi — baijerilaiset olivat sen sinne tuoneet — oli hänellä sairaita joka talossa ja sitä paitsi oli vielä hänen huostassaan kaksi sairashuonetta, toinen Raucourtissa ja toinen Rémillyssä.
Hänen palava isänmaanrakkautensa ja väkivaltaisuuksien vastustaminen olivat jo kahdesti vieneet hänet vankilaan, mutta kummallakin kertaa oli hän päässyt vapaaksi.
Siksipä hän mielissään naurahteli, kun aamusella tuli hakemaan Jeania, hän iloitsi auttaessaan taas muuatta Sedanin uhria pakoon.
Jeania huolestutti rahakysymys — hän tiesi, ettei Henriettellä ollut liikoja varoja — ja siitä syystä hän suostui ottamaan viisikymmentä frangia lääkäriltä, jotka tämä matkarahoiksi hänelle tarjosi.
Fouchard oli Jeanin lähtiessä erinomaisen kohtelias ja ystävällinen. Hän lähetti Silvinen hakemaan kaksi pullollista viiniä, sillä hän tahtoi juoda heidän kanssansa lasillisen erojaisiksi, toivoen että saksalaiset perinjuurin hävitettäisiin.