— Kuuleppas, sanoi Gilberte Henriettelle, kun herra von Gartlauben äsken meni alas, paljasti hän päänsä kulkiessaan oven ohi, jossa enon ruumis on… Edmund sen näki. Hän on todellakin kunnon mies ja hienotunteinen.
Jean ei ollut koskaan ennen suudellut Henrietteä. Ennenkun hän nousi lääkärin kanssa ajoneuvoihin, tahtoi hän vielä viimeisen kerran kiittää Henrietteä, joka oli hoitanut häntä hellästi kuin sisar ja kohdellut häntä veljenään. Mutta hän ei saanut sanaakaan suustaan, nyyhkyttäen hän syleili häntä ja suuteli. Henriette oli ihan surun vallassa, hän suuteli myös.
Kun hevonen lähti liikkeelle, kääntyi Jean ja katsoi taakseen. He liehuttivat molemmat ja sopersivat liikutettuina: hyvästi, hyvästi!
Sinä yönä oli Henrietten vuoro valvoa Rémillyn sairashuoneessa. Yö oli pitkän pitkä; taas tuli raivoisa itkunpuuska — hän peitti käsillään silmänsä ja itki, itki hillitöntä itkua.
VII.
Paikalla Sedanin taistelun jälkeen alkoivat molemmat saksalaiset sotajoukot vieriä Pariisia kohti.
Maasin armeija tuli pohjoisesta Marnelaakson läpi ja Preussin kruununprinssin sotajoukko, joka Villeneuve-Saint-Georgesin kohdalla oli mennyt Seinen yli, marssi Versaillesiin sulkemaan kaupunkia etelästä. Kenraali Ducrot, jolle oli uskottu äskettäin muodostetun neljännentoista osaston johto, päätti hyökätä viimeksimainitun sotajoukon kimppuun.
Maurice taisteli uuden rykmenttinsä kanssa — sadannenviidennentoista — metsässä Meudonin vasemmalla puolella, mutta ei saanut lähtökäskyä, ennenkun tappio jo oli silminnähtävä.
Muutamat kranaatit olivat tarpeeksi; kauhea hämminki syntyi zuaavipataljoonassa, jossa oli pelkästään rekryyttiä, toisetkin joukot yhtyivät hurjaan pakoon eivätkä pysähtyneet ennenkun Pariisin vallien suojassa, jossa sekasorto oli täydellinen. Kaikki asemat eteläisissä linnoituksissa menetettiin, viimeinen side, joka Pariisin Ranskaan yhdisti — läntisen rautatien sähkölennätinlanka — katkaistiin samana iltana. Pariisi oli erotettu muusta maailmasta.
Ilta oli Mauricelle äärettömän kamala. Jos saksalaiset olisivat uskaltaneet, olisivat he samana yönä majoittuneet Karuselltorille. Mutta he olivat viisaita, he olivat lujasti päättäneet panna kaiken taitonsa liikkeelle.