Herätessään seuraavana aamuna tunsi Maurice kipua olkapäässään ja jäsenet olivat tuiki hellät. Hän ei ollut vielä tottunut makaamaan paljaalla maalla ja kun ei saanut riisua sukkia ja kenkiä pois enää senjälkeen kuu kersantti oli käynyt tarkastus-retkellään teltoissa, oli jalkakin taas pahempi, puhumattakaan sääristä, jotka olivat aivan jäykistyneet. Hän oli varomattomuudessaan ojentanut jalkansa ulos teltan reunan alaitse kun ei enää jaksanut maata koukkusissaan.
Jean sanoi heti:
— Kuules, hyvä ystävä, jos lähdemme marssimaan tänään on parasta näyttää tuota jalkaa tohtorille ja toimittaa, että pääset jonkun kuorman päälle.
Vaan kukapa siitä selvän sai, yksi tiesi sitä, toinen tätä. Kerran jo luultiin, että oli aikomus lähteä, koko armeija teki liikkeen Vouziersiin päin, ei jätetty kuin yksi prikaatti toisesta divisioonasta vartioimaan Monthoisin tietä. Mutta yhtäkkiä pysähdyttiinkin joen oikeanpuoliselle rannalle; kiväärit asetettiin tavanmukaisiin ryhmiin niitylle, joka on molemmin puolin Grand-Prén tietä. Silloin saivat husaarit lähtökäskyn ja heidän marssinsa antoi aihetta monenlaisiin arveluihin.
— Jos me jäämme tähän makaamaan, niin minä en menekään tohtorin luo, sanoi Maurice, jota sairasvaunut kammottivat.
Ja kohta saatiinkin tietää, että kenraali Douaylla oli aikomus täällä odottaa varmoja tietoja vihollisen liikkeistä. Sillä hänen levottomuutensa kasvoi tunti tunnilta sen jälkeen kun oli eilen nähnyt Margueritten divisioonan kulkevan ohitse; hän tiesi olevansa suojatonna, tiesi, ett'ei ainoakaan sielu vartioinut Argonnen solia ja että hänen niskaansa voitiin hyökätä mikä silmänräpäys tahansa. Ja hän oli lähettänyt neljännen husaarirykmentin tiedustelemaan, tuomaan vaikka millä hinnalla tietoja vihollisen asemasta.
Vouziersin pormestarin toimesta oli miehistölle voitu jakaa leipää, lihaa ja hevosen ruokia ja kahden aikaan he saivat panna keittopadat tulelle. Vaan silloin heitä jälleen säikähdytti uusi marssiin lähtö, Bordasin prikaatti teki käänteen ja meni samaa tietä kuin neljäs husaari-rykmentti. No, mitä se taas oli? Joko heidät jälleen ajetaan pois ruokakipenen äärestä juuri kun padat ovat kiehumaisillaan? Mutta upseerit selittivät, että Bordasin prikaatilla oli käsky miehittää Buzancy, joka oli neljänneksen verran ylempänä. Toiset koettivat uskotella, että husaarit olivat tavanneet lukuisan vihollisen sotajoukon ja että prikaatti oli lähetetty heille avuksi.
Maurice sai nyt levätä pari tuntia. Hän heittäytyi mäen rinteelle nojosiinsa ja katseli puoleksi horroksissa vihannoivaa Aisnelaaksoa, reheviä niittyjä ja puuryhmiä, joiden välissä joki hiljalleen virtasi. Etempänä, sillan luona, nousi haiku korkeista tehtaantorvista ja laakson suun sulki pieni kylä, joka oli pengermäisesti rakennettu mäen rinteelle; kattojen yli kohotti kirkko kupulakensa ja neljä torniaan. Ja kun hän väsyneenä katseli tuota kaunista pientä kylää vihannoivassa ympäristössä, heräsi hänessä monta suloista muistoa; hän oli olevinaan lapsi vielä ja teki uudelleen pienet retkensä Vouzieriin, kuten muinoin asuessaan syntymäkylässään Chêne-Papuleux'ssä. Tuntiin hän ei muistanut huoliaan, vaan lepäsi unelmiin vaipuneena.
Keitto oli jo aikoja keitetty ja syöty ja sotajoukko odotti yhä. Vasta kahden tienoissa syntyi liikettä, joka vähitellen levisi koko leiriin. Jaettiin käskyjä, kaikki joukot asetettiin ylängöille Chestresin ja Falaisin kylien välille. Insinöörit alottivat juoksuhautoja ja rintavarustuksia, reservitykistö sijoittui korkealle mäelle. Ja huhu tiesi kertoa kenraali Bordasin lähettäneen sanantuojan ilmoittamaan, että hän oli kohdannut Grand-Prén luona suuren preussiläisen armeijan ja täytynyt vetäytyä takasin Buzancyyn, ja peljättävissä oli että hänen palausretkensä Vouziersiin tulee katkaistuksi. Ylipäällikkö antoikin käskyn seitsemännelle osastolle asettautua taisteluasentoon, hän luuli päällekarkauksen olevan hyvinkin lähellä ja tahtoi olla valmiina torjumaan ensimmäisen hyökkäyksen, kunnes ehtisi saada apua ja ajutantti lähetettiin viemään tietoa marsalkalle ja pyytämään lisäväkeä. Kuormasto ja muonavaunut, jotka olivat saapuneet yöllä, laitettiin arviolta Chagnyyn päin, kenraali pelkäsi pitkän jonon estävän sotajoukon liikkeitä kahakan syntyessä.
— Taitaa tulla taistelusta tosi tällä kertaa, herra luutnantti? uskalsi Maurice kysyä Rochasilta.