Mutta Sambuc ei ottanut itseensä.
— Herra kenraali, me tulemme Dieuletin metsistä, minä ja minun toverini…
— Dieulet?… Missä se on?
— Stenayn ja Mouzonin välillä, herra kenraali.
— Stenay? Mouzon? En tunne! Sula mahdottomuushan minun on muistaa kaikkia outoja nimiä, joita täällä suhisee korvien ympärillä.
Vähän häpeissään alkoi översti Vineuil selittää kenraalille, että Stenay ja Mouzon olivat Maasin varrella, että saksalaiset olivat ottaneet haltuunsa ensinmainitun ja että koetettiin päästä virran yli jälkimmäisen siltoja myöten.
— Asia on se, että me olemme tulleet ilmoittamaan kenraalille, että metsä vilisee preussiläisiä… Kuu viides osasto marssi eilen Bois-aux-Damesta kohtasi se vihollisen Nouartin luona…
— Mitä? tapeltiinko eilen…
— Niin, herra kenraali, viides osasto oli kahakassa, vaan täytyi peräytyä, eikö liene nyt Beaumontin luona… Ja sillä välin kun muutamat meidän komppaniamme miehistä veivät viidennelle osastolle tiedon vihollisen asemasta, tuumasimme, että on ehkä hyvä, että kenraalikin saa tietää, mitä siellä tapahtui ja että viidennellä osastolla on epäilemättä huomen aamulla aikaseen 60,000 saksalaista niskassaan, ja ehkä tarvitseisivat apua…
Bourgain-Desfeuilles kohotti olkapäitään.