— No, sanoi Geneviève kovalla äänellä, oletko nyt tyytyväinen?
— Mistä olisin tyytyväinen, armaani?
— Oh! et siis tiedä vielä… Minä saan siis ensiksi kertoa sinulle suuren uutisen… Teidän sankarilliset ponnistuksenne ovat onnistuneet, tieto siitä on juuri saapunut. Ylioikeus on päättänyt tarkastaa jutun.
Markus huudahti rajattoman ilon valtaamana, tahtomatta huomata raivokkaan ivallista ääntä, jolla hänen vaimonsa ilmoitti tämän voiton.
— Vihdoinkin löytyy siis oikeita tuomareita! viattoman ei enää tarvitse kärsiä!… Mutta onko uutinen aivan varma?
— On, on, aivan varma, sain kuulla sen rehellisiltä ihmisiltä, joille se on sähköitetty. Ilkityö on täytetty, sinä voit siis iloita!
Tämä katkera mielenkuohu oli epäilemättä kaikua raivokkaasta kohtauksesta vanhojen rouvien luona: joku pyhä mies, pappi tai munkki, isä Crabotin uskotuista oli varmaankin rientänyt sinne kertomaan onnettomuudesta, joka saattoi Jumalan vaaraan.
Iloisesti aukaisi Markus sylinsä vaimolleen, tahtomatta vieläkään ymmärtää.
— Kiitos, minulle ei olisi voinut olla rakkaampaa hyvän sanoman tuojaa.
Syleile minua!
Geneviève työnsi hänet luotaan vihaa ilmaisevalla liikkeellä.